tiistai 13. elokuuta 2019

Suomen Tunturisuunnistus 2019 Kilpisjärvellä

Parin viikon kesälomareissu Lapissa on nyt ohi. :) Reissu alkoi muutaman päivän pysähdyksellä Rukalla, mistä käsin käytiin juoksemassa Riisitunturilla, kävelemässä Valtavaaralla ja pyöräilemässä fatbikeillä Pyhävaaralla. Rukalta jatkettiin matkaa Kilpisjärvelle, missä osallistuttiin Jarkon kanssa kaksipäiväisen Tunturisuunnistukseen HDB-sekaparisarjassa. Saavuttiin Kilpisjärvelle perjantai-iltana, ja maisemat oli niin huikeat, ettei maltettu istua iltaa mökissä, vaan lähdettiin vielä huiputtamaan Saana. Lauantaina oli sitten vuorossa Tunturisuunnistuksen 1. osakilpailu. Jalat ei vaikuttaneet ollenkaan tuoreilta, sillä oltiinhan koko viikko seikkailtu vaaroilla ja tuntureilla. Mutta mitä muutakaan Lapin reissulla sitten mieluummin tekisi. Onneksi meillä ei ollut Tunturisuunnistukseen muita tavoitteita, kun ratojen selvittäminen  hyväksytysti ja upeista tunturimaisemista nauttiminen.

Rasti-Nokian joukkueet lähtöpaikalla valmiina ekaan päivään. Lähtöpaikka oli molempina päivinä tässä, mahtavan Saanan kupeessa.

Tunturisuunnistuksen ekana päivänä matka oli meillä 14,3 km. Puitteet oli kertakaikkisen mahtavat! Täydellinen kesäinen sää ja huikeat maisemat, joita ei voi liikaa kehua. :D Radan alusta asti juoksu tuntui raskaalta, etenkin kun ekat kilometrit oli oikeastaan pelkkää nousua ja hankalaa kivikkoa. Erämaassa kuitenkin näki todella pitkälle, melkeinpä aina seuraavalle rastille saakka, joten suurin osa radasta oli suunnistuksellisesti hyvin helppoa. Virheitä ei oikeastaan tullut. Nähtiin rinteillä valtava porotokka, joka piti hassua röhkimisääntä. ♥ Oli ihanaa suunnistaa. Aikaa saatiin tuhlattua 2:39:31 ja sijoitus oli 39/43. Tässä sarjassa yhteisiältään yli 80 vuotiaat saivat ikähyvityspisteitä 1 min / yli menevä ikävuosi, joten "todellinen" sijoitus olisi ilman tuollaista ikähyvityssysteemiä ollut 30/43. 

Tokana päivänä kuvailtiin enemmän kun ekana päivänä. Hassu fakta: oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy rastissa roikkumassa kamerakotelo, jonka joku suunnistaja oli maastosta löytänyt ja nostanut talteen tuohon. Järjestäjät olivat sen sitten ottaneet siitä, ja sisältä oli löytynyt ruosteinen kamera, jonka muistikortilla oli muutama auringonlaskukuva ja porokuva vuodelta 2010. Yhdeksän vuotta kamera siis kerkesi tunturissa lojumaan. :)

Toisena päivänä jalat oli luonnollisesti vielä ekaa päivääkin väsyneemmät, vaikka oltiin illalla käyty kahlaamassa hyytävässä Kilpisjärvessä. Matka oli 14,2 km, ja puitteet taas yhtä hienot. Näin maassa poronsarven, jota en kuitenkaan viitsinyt ottaa matkaan, vaikka monen näin niitä kantavan radalta mukanaan, ja Jarkko bongasi tunturisopulinkin. Hävittiin ajassa 17 sekuntia meidän ekan päivän ajalle ja sijoitus oli 37/42. Tässä linkit ekan päivän ja tokan päivän Reittihärveliin. Huikea viikonloppu, joka säilyy mielessä varmasti pitkään!


Vuonna 2015 osallistuin Tunturisuunnistukseen Saariselällä siskoni Mintun kanssa, ja sen jälkeen Lapin lomailusta ehti olla taukoa neljä vuotta ennen tätä reissua. Melkein jo olin ehtinyt unohtaa, kuinka upea paikka Lappi on. En ollut myöskään koskaan ennen käynyt näin pohjoisessa, ja olin aivan lumoutunut, kuinka kaunista kaikkialla olikaan. Jäämeri tuli myös tsekattua ensimmäistä kertaa, kun piipahdettiin Skibotnissa ottamassa muutama kuva. Sen enempään tutustumiseen ei tällä kertaa ollut aikaa. Tästä meidän reissu jatkui Pyhätunturille ja kohti kauden päätavoitetta, eli tunturimaratonia, josta kerron seuraavassa postauksessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti