tiistai 10. syyskuuta 2019

Kun kompastuin lenkillä ja kämmenluuni murtui

Viikko sitten maanantaina lähdin ihan tavalliseen tapaan ihan tavalliselle lenkille. Kyseessä oli polkulenkki Kaupissa Inov-8 Tampere Trail Cupin reitillä. Sama reitti toimisi SAUL SM-polkujuoksussa kisareittinä 14.9., joten tarkoituksena oli porukalla tutustua reittiin ennakkoon. Itse en ole noihin kisoihin menossa, mutta lähdin mukaan tekemän pk-harjoituksen. Päivä oli ollut aurinkoinen, mutta heti kun lähdettiin kotoa liikkeelle, alkoi sataa vettä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä fiilis oli muuten ihan mukava. Mietin alussa, että syke on normaaleissa lukemissa, mutta ehkä pari viikkoa sitten juostu ensimaraton vielä vähän painaa jaloissa, kun ne tuntuvat vähän raskailta. Edellisellä lenkillä fiilis oli ollut toisin päin (korkea syke, kevyet jalat), mikä oli minusta vähän hassua, mutta kai se kuuluu asiaan kun toipuminen on vielä vähän kesken.

Päästiin poluille ja jalkojen raskaus unohtui. Kuljin jonon perällä ja mukavassa vauhdissa vaivuin vähän omiin ajatuksiini. Sitten. Yhtäkkiä jalka tökkäsi juureen ja kompuroin eteenpäin päätyen lopulta pitkin pittuuttani juurakkoisen polun tasalle. Auts. Vasempaan käteen sattui aika kovasti, olin ottanut sillä vastaan ja yksi juurista oli osunut juuri sille kohti. Nousin kyykkyyn ja hetken aikaa piti olla ihan paikoillaan, koska kättä jomotti pahasti, ja ehkä polveenkin vähän sattui. Kaikki sormet ja ranne kuitenkin liikkuivat normaalisti. Huidottiin neulasia ja muita maasta tarttuneita roskia pois ja hetken päästä matka jatkui. Huomasin, että heti kämmenen ulkosyrjälle oli noussut iso patti. Se näytti hurjalta, mutta olihan kolauskin ollut aika kova. Ajattelin että no, ei tässä nyt onneksi kovin pahasti silti käynyt. Loppulenkin ajan keskityin polkuihin ja askeliini tarkasti ja hidastin teknisimmissä kohdissa. Välillä sade yltyi ja välillä taas hiljeni. Lopussa huomasin, että askeleen tärähtäessä kädessäkin tuntui pistävä kipu ja ehdin jo miettimään, että onkohan siellä nyt kumminkin joku hiusmurtuma tullut. Juostiin kuitenkin lenkki loppuun.

Käsi oli vähän turvoksissa lenkin jälkeen, ja murtuma sieltä sitten löytyikin.

Äitini on lääkäri, joten lähetin heti kotiin päästyä kuvan kädestä äidille. Äiti sanoi, että kohta ei ole kovin tyypillinen murtumille, mutta jos luukipua on, niin sitten lääkäriin. Minulla ei ole mikään koskaan murtunut, joten en osannut ajatella mikä on luukipua. Olin myös syönyt särkylääkettä koko päivän kuukautisten takia, joten en tiedä oliko kipu sen takia hieman vaimeampi. Pidin tunnin ajan kylmäpussia kädellä ja suihkussa sitten huomasin, että en pystynyt avaamaan shampoopullon korkkia saati puristamaan pulloa. Laitoin vielä kylmägeelit kädelle ja äiti kehotti varaamaan aamulle ajan tapaturmapäivystykseen. Sain nukuttua hyvin, vaikka aamulla käsi oli ihan turvoksissa ja hahmotin jo paremmin mihin kipu kohdistui. Tapaturmapäivystyksessä minut passitettiin heti röntgeniin, ja yksi kämmenluu todettiin murtuneeksi. Murtuma oli onneksi hyväsuuntainen, eikä leikkausta tarvittu. Sain kipsin neljäksi ja puoleksi viikoksi ja viiden viikon sairaslomalapun.

Vaikeinta kipsin kanssa elämisessä on ollut liikunnan välttäminen, vaikka on aika sohvalla makoillenkin kulunut, kun tv on juuri nyt sopivasti täynnä realityä. Toiseksi vaikeinta on ollut suihkussa käynti. Suihkuttelu muovipussin kanssa kuitenkin onnistuu jo ihan hyvin, vaikka se vähän hidasta onkin.

Tänään käsi on ollut kipsissä viikon verran ja kävin juuri kontrollissa, jossa käsi kuvattiin kipsin läpi ja varmistettiin, että asento on säilynyt hyvänä. En nyt ole viikkoon harrastanut mitään hikiliikuntaa, sillä hikoilu on kielletty kipsin kanssa. Sain kuitenkin lääkäriltä luvan juosta tämän viikon sunnuntaina puolimaratonin, mutta sekin sillä ehdolla, että menen sitten maanantaina vaihtamaan kipsin. Ihan hyvä, ettei estettä ole, sillä Tampere Puolimaratonin sivuilla lukeekin, ettei osallistumista voi lääkärintodistuksellakaan siirtää, ellei ole ostanut peruutusturvaa, mitä en tietenkään ole ostanut. Luultavasti lähden siis juoksemaan, mutta tähtäimessä ollut viime vuoden ajan parantaminen täytyy ehkä unohtaa ja juosta leppoisasti vaan. Vaikka saa nyt nähdä miten sekään tulee onnistumaan, kun lappu on kuitenkin rinnassa.. Valmistautuminen kuitenkin on ollut nyt aika kehnoa, joten kovin suuria odotuksia ei sunnuntaille ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti