maanantai 16. tammikuuta 2023

TREMK Hallimaratonilla puolikas

Juoksukelit ei ole viimeisten parin viikon aikana olleet kovinkaan houkuttelevia, joten ryhdyin reilu viikko sitten selailemaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen sisäjuoksuradan varauskalenteria, jos vaikka sinne pääsisi tekemään jotain juoksutreenejä. Siinä selaillessa huomasin, että siellähän järjestetään seuraavalla viikolla hallimaraton! Päätinpä sitten hetken mielijohteesta ilmottautua mukaan puolimaratonille kokeilemaan, jos vaikka saisin viimein, reilun neljän vuoden tauon jälkeen, kahden tunnin alituksen aikaiseksi. 

Tampereen Maratonklubin Hallimaraton juostiin siis eilen 15.1. ja olin mukana juoksemassa puolimaratonilla. En ole koskaan juossut radalla noin pitkää matkaa, joten ajatus tuntui houkuttelevalta myös uuden kokemuksen hankkimisen kannalta. Yksi kierros hallin radan ympäri on 300 metriä, eli rata juostiin puolimaratonilla ympäri reilu 70 kertaa. Kierroksia ei onneksi tarvinnut itse laskea, vaan numerolapussa oleva chip piippasi aina täyden kierroksen kohdalla, missä näki myös näytöltä montako kierrosta oli täynnä sekä edellisen kierroksen ajan. Olin jo laskenut etukäteen, että yhteen kierrokseen saa mennä keskimäärin korkeintaan 1 min 42 s (102 s), jotta kaksi tuntia alittuu. Kierrosaikojen perusteella oli siis helppo seurata, kuinka hyvin tavoitevauhdissa pysyi.

Ensimmäiset pari kierrosta menin hitaasti letkassa, mutta huomasin että se vauhti oli aivan liian hidas, joten lähdin sitten rohkeasti pitämään omaa vauhtia. Kierrokset paukkui mukavasti 90-100 s väliin. Kellon GPS ei toiminut hallissa ollenkaan, joten seurasin vauhtiani vain kierrosaikojen perusteella. Vaikka väkeä oli paljon, ohitukset oli helppo tehdä. Nopeasti myös löytyi pari selkää, jotka pitivät samaa vauhtia kuin itse juoksin. Puolivälin jälkeen jalat alkoi jo hieman väsyä ja kierrosvauhdit tipahti keskimäärin noin 98-102 sekuntiin, mutta sehän oli aivan riittävä vauhti tavoitteeseen nähden, joten keskityin vain ylläpitämään sitä vauhtia.

Aina 10 kierroksen eli 3 km välein otin palan energiakarkkia ja mukillisen urheilujuomaa. Yksi iso plussa radalla juoksulle siitä, että juomapiste on 300 m välein! Useamminkin olisi siis voinut juoda, mutta en halunnut tuhlata aikaa juomiseen tuon enempää. 

Maalin lähestyessä olin jo varma, että alle 2 tunnin pääsen, mutta kuinka paljon? Pientä lisäpontta sain, kun maaliin oli enää 10 kierrosta ja näin että Jarkko tuli katsomoon kannustamaan. Mitään sen suurempaa loppukiriä ei kuitenkaan enää irronnut, mutta maaliviiva ylittyi ajassa 1:56:38. VAU! Onnistuin! Ja mitä vielä: mut kuulutettiin samalla naisten yleisen sarjan kolmanneksi! Eli sain vielä hienon pokaalinkin kotiintuomisiksi!

Mutta oliko se sitten puuduttavaa juosta 300 m rataa ympäri yli 70 kertaa? Ei oikeastaan, vaikka välillä oli niitä hetkiä, kun ajatteli, että vielä noin pitkä matka maaliin, mutta niitä ajatuksia tulee kyllä ihan ulkona juostavalla puolimaratonillakin. Loppujen lopuksi aika meni siis todella nopeasti. Juoksua siivitti hyvä kuulutus, hallissa pauhaava musiikki ja ylipäätään hyvä kisatunnelma. Järjestelyt oli huippuluokkaa, ja todella mielelläni lähtisin uudestaankin hallipuolikkaalle!

Täytyy sanoa, että todella hyvä aloitus tälle vuodelle! Tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti kevättä ja seuraavaa puolimaratonia, eli Helsinki City Runia, jonne ilmottauduin jo viime keväänä. 🤩

lauantai 7. tammikuuta 2023

Tilastot 2022

Vuoden 2022 tilastot HeiaHeiasta, eli kaikki mitä olen sinne merkannut.






Treenien jakautuminen vuoden aikana + sairastelupäivät.

Taas voisi todeta, että aika lenkkeilypainotteista on. Tekisi varmana hyvää lisätä lihaskuntoa ja kehonhuoltoa. Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan ole salijäsenyttä, eikä ole huvittanut jumppailla olohuoneen lattiallakaan. Salijäsenyys on harkinnassa!

perjantai 6. tammikuuta 2023

Yhteenveto vuodesta 2022

Vuosi 2022 oli edellisten vuosien tapaan aktiivinen, mutta kisoissa tuli käytyä todella vähän. Keväällä kävin juoksemassa Helsinki City Running Dayn puolimaratonin, jossa tavoitteena oli kahden tunnin alitus, mutta tavoite jäi 6 sekunnin päähän. Syksyllä oli tarkoitus ottaa revanssi Tampere Puolimaratonilla, mutta olin kipeänä, joten en päässyt juoksemaan.

Hiihtokilometrejä kertyi 450 km ja pyöräilyä enemmän kuin koskaan: 490 km. Lisäksi yritin saada joka kuukausi Garmin Connectiin kuukauden juoksuhaasteen kunniamerkin eli vähintään 80,5 km (eli 50 mailia) juoksua kasaan, ja siinä onnistuinkin! Juoksua kertyi vuoden aikana tasan 1250 km. Eikä sovi unohtaa loppukesän useiden tuntien SUPpailuja. Kaikenkaikkiaan kuitenkin todella hyvä vuosi tällaiselle kuntojuoksijalle siis. 😊

Tässä vielä perinteeksi muodostunut yhteenveto vuodesta:

Tammikuu
- paljon lunta = paljon hiihtoa, jee!
- lisäksi 80,8 km juoksua
- treeniä noin 31 tuntia

Helmikuu
- hiihto jatkuu, viikko Vuokatin laduilla
- lisäksi 81,7 km juoksua
- treeniä noin 33 tuntia
Maaliskuu
- 400 hiihtokilometriä tuli täyteen
- 138,3 km juoksua
- treeniä noin 21 tuntia

Huhtikuu
- 133,4 km juoksua
- treeniä noin 16 tuntia



Toukokuu
- Helsinki City Run 21,1 km ajassa 2:00:06
- yhteensä 90,9 km juoksua
- treeniä noin 11 tuntia

Kesäkuu
- Lukkari-Jukola
- yhteensä 82 km juoksua
- treeniä noin 16 tuntia 


Heinäkuu
- 183,2 km pyöräilyä
- 83,1 km juoksua
- treeniä noin 24 tuntia

Elokuu
- 224 km pyöräilyä
- 129,2 km juoksua
- aloitin puolimaratonohjelman, joka löytyi uuden kellon ominaisuuksista
- treeniä noin 29 tuntia


Syyskuu
- puolimaratonohjelma tuntuu tuottavan tuloksia
- 149,8 km juoksua
- treeniä noin 17 tuntia

Lokakuu
- viikon loma Roodoksella
- flunssaa, Tampere Puolimaratonilla DNS
- 80,6 km juoksua
- treeniä noin 10 tuntia
Marraskuu
- flunssan jälkeistä alavireisyyttä
- 119,4 km juoksua
- treeniä noin 15 tuntia

Joulukuu
- taas flunssan kourissa pari viikkoa
- 80,6 km juoksua
- 50 km hiihtoa
- treeniä noin 14 tuntia


Mulla on ollut pitkään haaveena päästä takaisin omaan entiseen huippukuntooni ja rikkomaan vanhoja ennätyksiä, mutta eipä siihen ole päästy lähellekään. Elokuun alussa sain synttärilahjaksi uuden kellon, jota myös kutsun mun uudeksi valmentajaksi. 😃 Toiveet on korkealla, että sen avulla saisin viimein kuntoa ylöspäin. Elokuussa aloin treenaamaan kellon mukaan ja sain treeneihin hyvän otteen, ja näyttikin todella lupaavasti siltä, että kunto alkoi nousta kohisten. Odotinkin syksyn puolimaratonilta helppoa kahden tunnin alitusta, mutta niinhän siinä kävi, että flunssa iski, puolimaratonhaaveet kaatuivat ja hyvä nousukunto tyssäsi. Sen jälkeen ehdin reilun kuukauden treenailla flunssan jälkimainingeissa, kunnes olin taas kaamean flunssan kourissa. Loppuvuosi ei siis ollut kovinkaan hyvä treenien kannalta, eikä mun uusi "valmentaja" vielä ole päässyt näyttämään todellista potentiaaliaan. Toivottavasti tänä vuonna pysyn terveenä ja pääsen jahtaamaan pitkästä aikaa sitä kuuluisaa kahden tunnin alitusta puolimaratonille (joka siis on mun lemppari kisamatka)! Reippain mielin uuteen vuoteen siis!

perjantai 16. syyskuuta 2022

Pyöräretkiä ja suppailua

Heippa! Kesä tuli, kesä meni! Eikä blogia oo taas tullut päiviteltyä yhtään. Voisin siis kirjoitella vähän menneestä kesästä, koska kesällä tuli tehtyä vaikka mitä kivaa ja oltua aktiivinen, vaikka varsinaista kesälomaa mulla ei ollut tänäkään vuonna. Tein kuitenkin vaan nelipäiväistä työviikkoa suurimman osan ajasta, joten kaikkea kivaa kyllä ehti tekemään kotoa käsin.

Pyöräiltyä tuli kesän aikana enemmän kuin koskaan! 490 km verran, sisältäen paljon työmatkoja ja siirtymiä, mutta myös pisimmät pyöräilylenkit mitä oon tehnyt. Noin 50-60 km pyöräretkiä tuli tehtyä 3 kpl. Näistä ehdottomasti paras oli Näsijärven maisemissa tehty retki, joka sisälsi 63 kilometrin pyöräilyn lisäksi ihanan burgeriannoksen Maisansalossa sekä tunnin laivamatkan Näsijärven aalloilla. Mikä täydellinen kesäpäivä!

Lisää kuvia mm. tästä ihanasta pyöräilypäivästä löytyy Instagramista @puuntakaa.

Voin sanoa, että tykkään tällaisesta rauhallisesta pyöräilystä, joka sisältää kivoja maisemia ja etappeja, mutta miksikään maantiepyöräilijäksi musta ei ole. Koen olevani aika epävarma ja kokematon pyörän selässä, sekä liika vauhti pelottaa ihan liikaa. Pitäydyn siis hiljaisessa vauhdissa ja nautiskelussa. Pieni haave olisi ehkä joskus lähteä yön yli pyöräretkelle vaikkapa Turun saariston maisemiin, mutta tuntuu, että kesät on liian lyhyitä kaikkien tämmöisten haaveiden toteuttamiseen. Ehkä vielä joskus!

Sain myös heinäkuun lopussa synttärilahjaksi Jarkolta uuden urheilukellon. Garmin Forerunner 255S Music sisältää paljon enemmän ominaisuuksia kuin mun vanhassa Garmin Vivoactive 3:ssa oli. Kello ehdottaa joka aamu päivän treeniä, kertoo palautumisesta ja siitä, onko treenaaminen tuottavaa, ylläpitävää vai kuntoa heikentävää, yms. Kaikkia mulle ihan uusia ominaisuuksia, jotka on saaneet mun treeni-innostuksen taas ihan uudelle levelille! Tähän uuteen kelloon saa myös valmiita harjoitusohjelmia, jotka tähtää 5 tai 10 km matkalle tai puolimaratonille. Aloitin elokuun lopussa puolimaratonille tähtäävän ohjelman ja saa nähdä, saisinko VIIMEIN jotain kehitystä aikaan tällaisen ohjelman avulla. So far so good, hyvältä vaikuttaa! Testin paikka on 8.10. jolloin oon ilmottautunut juoksemaan Tampere Puolimaratonille.

Uuden kellon innoittamana oon pitkästä aikaa käynyt myös radalla tekemässä treenejä.

Loppukesästä ostin myös oman SUP-laudan (ja toisenkin)! Oon siitä asti haaveillut omasta laudasta, kun muutettiin nykyiseen asuntoon, josta järven rantaan on alle 100 m matkaa. Ja hyvä ostos oli! Vajaa 10 kertaa olen ehtinyt käydä nautiskelemassa pikku järvellä auringosta ja veden liplatuksesta, ja ehkä vielä uskaltaudun näin syksylläkin sinne, jos vaan kivoja aurinkoisia päiviä riittää. Ainoa este tässä nyt on se, että joudun olemaan suurimman osan viikosta Helsingissä, koska ikävä kyllä opiskelu ei enää onnistukaan etänä, vaan on nyt vaihtunut lähiopetukseen. Edessä siis entistä enemmän Helsingin ja Tampereen välillä suhausta, mutta ei voi mitään, näillä mennään. Kevättä odotellessa, jolloin tarkoituksena suorittaa eka harjoittelu Tampereella. :)

Suppailu tuo kivaa vastapainoa juoksutreeneille ja samalla mieli lepää.

Mutta nyt nautitaan hyvin kulkevista treeneistä, syksyn väreistä, jotka alkaa olla kauneimmillaan, sekä odotellaan vajaan kahden viikon päässä häämöttävää lomamatkaa Kreikan aurinkoon. <3

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Lukkari-Jukola

Pitkän odotukseen jälkeen päästiin aitoihin jukolatunnelmiin viikkoa ennen juhannusta, kun edellisen kerran näin oli kolme vuotta sitten. Viime kesänä Napapiiri-Jukola järjestettiin vasta elokuussa, ja 2020 ei Jukolaa järjestetty ollenkaan. Mulle tämä oli jo 13. Jukola, missä olen itse suunnistamassa!

Matkaan lähdin siis lauantaina 18.6. klo 7 aamulla, ja suuntana oli ekana Nokia, missä hyppäsin äitin ja iskän kyytiin siskoni Hillan kanssa. Sieltä lähdettiin klo 9 aikoihin kohti Mynämäkeä.

Matkalla satoi vettä ja niin satoi perilläkin. Kävelymatka kisapaikalle tuntui pitkältä, mutta nukkumistelttapaikat löytyi melko näppärästi. Telttapaikat oli pellolla ja korkea heinä kasteli housutkin siinä telttaa pystyttäessä. Onneksi oli kumisaappaat jalassa, koska matkalla kisakeskukseen piti muutama mutakko ylittää. Vietiin reput Rasti-Nokian tuuliteltalle ja mentiin syömään pasta bologneset ennen Venlojen lähtöä. Tunnelma oli kiva sateesta huolimatta.

Mulla oli Rasti-Nokian 1. joukkueen ankkuriosuus juostavana. Joukkueiden kasaus oli aikamoista säätöä, ja itse olin vaan ilmoittanut, että mulle käy kaikki, mutta en ole huippukunnossa ja olen viimeksi suunnistanut viime kesänä Jukolassa. Näillä meriiteillä mut laitettiin sitten 1. joukkueen ankkuriksi :,D

Sade loppui ennen omaa starttia.

Pääsin lähtemään metsään sijalla 274. Suuremmilta virheiltä vältyin, mutta kyllä sinne sekaan muutama pieni sekoilukin mahtui. Tässä linkki Reittihärveliin, minne latasin GPS-reittini. Eniten jäi kuitenkin hampaankoloon se, etten pysynyt muiden vauhdissa mukana. Maalissa 25 sijaa huonommalla sijalla eli 299, mihin muu joukkue kuitenkin oli ihan tyytyväinen, eli loppujen lopuksi ihan hyvä fiilis jäi. :)

Venlojen jälkeen aika meni nopeasti shoppaillessa, syödessä ja hengaillessa. Väsy tuli jo ennen Jukolan lähtöä (ja haluttiin päästä telttaan nukkumaan kuivana ennen uuden saderintaman tuloa), joten ei jääty katsomaan sitä, vaan painuttiin nukkumaan vähän ennen yhtätoista.

RaNcat valmiina koitokseen 5. kertaa.

Olin unohtanut korvatulpat matkasta, joten unen saaminen oli vaikeaa, telttaan kun kuuluu kaikki ympäristön äänet ja keskustelut niin hyvin. Onneksi pian alkoi kunnon sade ja ympäröivät keskustelut lakkasi, kun ihmiset meni telttoihinsa nukkumaan. Uni tuli hyvin sateen ropinaa kuunnellessa. 

Sain nukkua aamuun asti, sillä mulla oli Jukolassakin ankkuriosuus juostavana, ja oli päivänselvää, että lähtisin aamulla klo 9 ankkurien yhteislähdössä. Ja niin lähti yli 1000 muutakin joukkuetta. Siinä joukossa letkajuoksu oli taattua ja innostuin juoksemaan alun aivan liian kovaa. Noin matkan puolivälissä hyydyin täysin. Venlojen kova 9 km painoi jaloissa ja etenkin ylämäet oli yhtä lyllertämistä, kun tuntui ettei jaloissa ollut enää yhtään paukkuja jäljellä. Lisäksi tein lopussa väsähtäneenä ihan idioottityhmiä virheitä, kun aivotkaan ei enää toimineet kunnolla. Tässä linkki Reittihärveliin. Maalissa olin onnellinen maaliin pääsystä ja joukkueen hyväksytystä suorituksesta, mutta harmitti totaalinen vauhdin hyytyminen. 

28 km juostu Jukolan metsässä.

En ollut juoksuuni tyytyväinen Venloissa enkä Jukolassa. Kunto ei tuntunut riittävän mihinkään! Tarkemmin asiaa pohdittuani kuitenkin tajusin, että viime kerralla olin super tyytyväinen, koska pääsin juoksemaan enemmän omaa tahtia. Nyt juoksin ehkä molemmissa viesteissä alun liian kovaa liian kovassa sakissa, ja sitten jäi huono fiilis kun lopussa tuli tunne, ettei jaksa yhtään, kun ei pysy millään letkojen kyydissä enää.

Oli miten oli, Jukolan jälkeen on ollut motivaatiota treenata! Juhannus, Provinssi ja muut kesäriennot on vähän syöneet aikaa treenaamiselta, mutta intoa riittää :) Pitkästä aikaa on tunne, että haluan kehittyä ja omistaa enemmän aikaa treenaamiselle, ja että se olisi ihan mahdollistakin. Katsotaan mihin rahkeet riittää ensi vuonna!