PYHÄ tunturimaraton

Viime lauantaina (9.8.) juoksin ensimmäisen virallisen puolimaratonini. Talvella/keväällä taisin hölkötellä 21 km matkan äidin kanssa, mutta se oli vain sellainen sunnuntailenkki, että ei siitä sen enempää. :) Nyt oltiin virallisia, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään kovin tavanomainen puolimaraton, sillä matka juostiin metsäpoluilla, kivikkoisilla poluilla, rakkakivikossa, pitkospuilla, rappusissa ja hiekkateillä Pyhätunturilla. Nousua oli paljon, eivätkä kuluneet tunturipolut toimineet kovin vauhdikkaana juoksualustana. En siis lähtenyt hakemaan tunturimaratonilta niinkään loistavia tuloksia tai ennätyksiä, vaan ennemminkin hulppeita maisemia, piristävää vaihtelua ja huiman kokemuksen. :)

Juoksin siis tunturipuolikkaan, joka oli pituudeltaan 21,5 km kartalta mitattuna. Minun Garmin kuitenkin mittasi matkaa 22 km, vaikka eihän sekään mikään maailman tarkin mittausväline ole. Nousua oli 700 m. Sää oli täydellinen juoksemiseen: aurinko paistoi, tuntureilla tuuli mukavasti ja lämpöä oli 19 astetta. Mukana minulla oli urheilujuomaa ja 2 geeliä, sekä pakollisina varusteina myös sideharsoa, urheiluteippiä, takki ja kännykkä.

Päätin pärjätä ilman reppua ja vyötin kaikki kamat vyötärölle ja asettauduin lähtöviivalle. Viritelmä olisi ollut ihan hyvä testata etukäteen, sillä varsinkin sinne tänne pompotteleva takki irtosi heti paikoiltaan ja taistelin sen kanssa ensimmäiset 5 km, kunnes päätin pitää sitä kädessä koko loppumatkan. Muutenkin juoksu tökki alussa, enkä meinannut pysyä muiden tahdissa. Sääret puutuivat ja mietin oliko virhe laittaa kompressiosäärystimet jalkaan. Kengännauhatkin aukesivat ja vasempaan jalkaterään alkoi sattua, koska sidoin auenneet lenkkarin nauhat liian tiukalle. Samalla yritin koko ajan saada pussissa pomppivaa takkia kuriin. Pitkän ja loivan ylämäen alkaessa yritin pysyä kahden vanhemman miehen perässä, mikä ei onnistunut, joten jäin erään hyvin tasaista vauhtia juoksevan naisen peesiin.

Karhunjuomalammella jatkoin matkaa suoraan kohti Huttulomaa, kun suurin osa ihmisistä jäi juomaan tai muuten kuhnastelemaan ensimmäiselle juomapisteelle. Jouduin parin tytön perään, jotka juoksivat ensin hyvää vauhtia, mutta heti kun kiviä alkoi olla polulla vähän enemmän, vauhti hidastui ja menin pian ohi. Tässä kohtaa omakin juoksu alkoi kulkea mukavasti, ja pian juoksinkin jo yksin. Pitkässä alamäessä sain ihmisiä kiinni ja jäin heidän peräänsä Huttulomaan saakka. Ennen Huttulomaa, suunnilleen 10 km kohdalla, otin ensimmäisen geelin. Huttulomassa laitoinkin sitten vain roskan roskiin ja varmistin, että järjestäjät saivat numeroni ylös (pakollinen ilmoittautuminen puolimaratonareille kääntöpaikalla). Sitten lähdin uuden naisen perässä taas kohti Karhunjuomalampea. :)

Nousin ylämäen rauhassa. Mäen päällä ihailin huikeita maisemia ja olin aikeissa ohittaa edessäni juoksevan naisen. Sitten aivan yhtäkkiä jalat tökkäsivät kiveen ja painopiste siirtyi liian eteen. Yritin parin sekunnin ajan saada jalat eteen ja estää kaatumisen, mutta tiellä oli vaan lisää kiviä. Mitään ei ollut tehtävissä! :D Seuraavaksi makasin mahallani maassa ja nainen edessäni kysyi, onko kaikki ok. Vastasin, että kaikki on ok, ja pomppasin pystyyn. Poimin pulloni maasta ja jatkoin matkaa reippaasti, vaikka polvet saivatkin aika kovan iskun. Päätin kuitenkin olla välittämättä kivusta ja samalla päätin unohtaa ohittelut ja jatkaa kiltisti naisen perässä Karhunjuomalammelle saakka. Ennen Karhunjuomalampea otin toisen geelin, joka meinasi jostain syystä nousta heti ylös. Onneksi oksetusolo ei kuitenkaan kestänyt kuin pari minuuttia.

Karhunjuomalammella ohitin viimein tämän naisen ja muutaman muun. Eteenpäin jatkui hiekkatie, joka taittui vauhdikkaasti. Sain taas yhden naisen kiinni juuri ennen viimeistä nousua Kultakeron päälle. Jostain syystä nousin koko nousun tämän naisen perässä, vaikka olisin halunnut nousta ripeämpää tahtia. Vasta laskettelurinteessä menin naisen ohi. Ja lasku oli tosi paha. Polvet eivät tykänneet yhtään! Kuitenkin maali olikin jo ihan liian pian edessä. :( Olisi tehnyt ehdottomasti mieli jatkaa matkaa, ja hieman ärsytti, kun olin mennyt niin rauhallisesti suurimman osan matkasta. En vain oikein osannut arvioida, kuinka kovaa olisi pitänyt edetä, ilman että voimat ehtyvät liian aikaisin, joten juoksin paljon muiden peesissä. Parempaan aikaan olisin pystynyt, mutta vaikea sanoa, kuinka paljon parempaan. Nyt aikaa kului 2 tuntia ja 53 minuuttia.

Ehkä ensi vuonna palaan parantamaan aikaa. Tai ehkäpä haluankin jo kokeilemaan koko maratonia. :) Jää nähtäväksi. Pitkää lenkkiä on tullut tehtyä tänä vuonna, ja sen ansiosta tästä jäi ehdottomasti parempi fiilis, kuin viimesyksyisestä Pirkan Hölkästä. Tietenkin reittikin oli sata kertaa upeampi ja kiinnostavampi. :) Oli hauskaaaaa!!!! Nyt taas palo juoksutapahtumia kohtaan on ilmiliekeissä! Vielä musta tulee oikein kunnon maratoonari/polkujuoksumaratoonari!

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan mahti! Perjantaina oli maukas pastaillallinen hotellilla ja hyvä info seuraavan päivän koitoksesta. Aiemmin oli ilmoittautuminen, jonka yhteydessä jaettiin materiaalit ja 30 ensimmäistä sai ilmaiset geelipullot. Ja me oltiin ensimmäisiä jonossa tietysti. :D Paikalla oli myös Salomonin testikenkiä ja paikalta sai ilmaiseksi Hig5-geelejä ja -urheilujuomaa. Järjestelyt oli hyvin hoidettu ja hyvistä reittimerkinnöistäkin pitää kehua! Kukaan ei eksynyt reitiltä!
Seuraa pitää myös kehua! Minttu ja André juoksivat ensimmäiset kokonaiset maratoninsa hienosti!! Ja äiti juoksi puolikkaan kuten minä. :) Olen niin ylpeä!
Lopuksi tässä vielä hieno video tapahtumasta. :) Tunturimaraton oli siis osa Buff Trail Touria. Samallahan tässä tietenkin kiinnostui niistä muistakin osakilpailuista... jos vaikka niitäkin katselisi sitten ensi vuonna ;)