Mutta kuinkas kävikään! Juoksusää oli loistava, juoksu kulki mukavasti ja lopulta aikaa kului 3 h 19 min 20 s! Aika siis parani vähän yli tunnilla! Voin olla ihan tyytyväinen. :)) Ei tarvinnut kävellä pois sieltä, eikä kivutkaan yltyneet läheskään samalle tasolle kuin vuosi sitten. No, onhan tässä toki treenattukin pitkiä matkoja ihan eri tavalla. Vimme vuonna en ollut ikinä juossut edes yli kymmentä kilometriä ennen Pirkan Hölkkää. Tänä vuonna olen juossut kaksi puolimaratonia ja useita muitakin parinkymmenen kilometrin lenkkejä.
Muistin kuinka kova nälkä mulle iski viime vuonna kesken hölkän. Päätin siis syödä kunnollisen aamupalan: iso lautasellinen kaurapuuroa ja kaksi ruisleipäsiivua. Lähtöpaikalla olin sopivasti noin 20 minuuttia ennen starttia. Mielestäni näin pitkälle matkalle ei kannata lämmitellä, enkä halunnut maleksia lähtöpaikalla turhaan. Vessajonossa kuitenkin kesti ennakoitua kauemmin ja varustekuljetusrekka oli multa vähän hukassa. Lähtölaukauksen pamahtaessa ojensin reppua varustekuljetukseen ja siitä sitten säntäsin kohti lähtöä. :D Sain heti pujotella kävelijöiden ja heidän sauvojensa läpi kohti muita juoksijoita. En ollut ihan varma mitä aikaa tavoittelevien juoksijoiden joukkoon päädyin, mutta alun leveällä asvalttipätkällä oli väljää tilaa juosta omaa tahtia. Katsoin sykemittarista juoksevani vauhdilla 6 min/km. Ajattelin vauhdin olevan sopiva, vaikka tiesin että polkupätkillä vauhti tulee putoamaan ja epäilin suuresti, etten sillä vauhdilla maaliin asti pääse.
Alkukankeuden kaikottua juoksu tuntui oikein mukavalle. Tien kaventuessa pururadaksi ohittelin tasaisin väliajoin hitaampia ja yritin pitää juoksuvauhtia yllä. Alun polkupätkillä keskivauhti kuitenkin putosi hieman ja lisäksi päätin pitää vessatauon toisella juomapisteellä. Keskitahti oli pudonnut pysähdyksen jälkeen lukemaan 6:27 min/km. Nostin vauhtia hiekkatien alkaessa ja sain aikaisemmin ennen vessataukoa polulla edessäni juosseet ihmiset kiinni 4 km jälkeen. Jatkoin reippaampaa tahtia muita ohitellen ja sain keskitahdin nousemaan takaisin 6 min/km tuntumaan, kunnes alkoi uusi polkuosuus. Jätin ohittelut suosiolla kokonaan pois poluilla ja keskivauhti putosi taas reilusti yli 6 min/km. Puolivälin jälkeen matka alkoi vähän painaa jaloissa. Ensin tuntui samanlaista kivaa kipua, kun joskus hyvän lihaskuntotreenin jälkeen tuntuu lihaksissa. Sitten jalat alkoivat mennä jähmeiksi ja polvien/polvitaipeiden ulkosyrjille (etenkin oikeaan jalkaan) alkoi sattua inhottavasti. Viimeiset 10 km panoi jo enemmän jaloissa, mutta jatkoin kiritystä ja sain ihan hyvin tsempattua itseäni. Sain keskivauhdin nousemaan pikku hiljaa ja maalin häämöttäessä olin saanut sen taas tarkalleen lukemaan 6:00 min/km. :) Juokseminen oli kivaa, kun sai aina ottaa seuraavan selän kiinni ja juosta ohi! Oli myös tosi kiva, kun en hyytynyt vaan pystyin koko matkan kiihdyttämään tahtia. :) Omia eväitä mulla ei ollut, mutta otin jokaisella huoltopisteellä joko mehua tai urheilujuomaa ja mehukeittoa aina kun oli tarjolla + parilla pisteellä myös suolakurkkuja.
Tästä jäi nyt hyvä mieli! Maraton kuitenkin ehkä ajatuksena alkoi hirvittää, sillä onhan se vielä melkein 10 km pitempi. Tähän päälle en olisi enää jaksanut juosta varmaan kilometriäkään. Viimeisen kilometrin loppukirikin meinasi saada oikean jalan kramppaamaan ja pettämään alta. :D
Tässä vielä video, joka on kuvattu 2 km päässä lähdöstä. Musta tuntuu, että menen ohi kohdassa 6:40. Ponnari vilahtaa siellä takana? Ja lenkkarit? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti