NUTS Karhunkierros 31k

Pohjoisen reissu on nyt takana päin! Viime kesänä jo päästiin tutustumaan Kuusamon upeaan luontoon Fin5:n merkeissä ja nyt oli ihana palata hetkeksi nauttimaan niistä huikeista maisemista ja Kuusamon keväästä NUTS Karhunkierroksella. :) Oma matka oli "aloittelijaystävällinen 31 kilometrin kipasu Juuman kylästä Rukan ytimeen". Ihan en sitä kepeäksi kipaisuksi luonnehtisi, vaikka aloittelija olenkin ja maaliin selvittin voittajina! :) Reissukaverina mulla oli siskoni Minttu, ja sovittiin lähtiessä, että mennään vaan nautiskelemaan yhdessä eikä niinkään ajasta väliä. :)

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta maalialueelle perjantai-iltana.

Reissu alkoi perjantaina keskiyöllä, kun hypättiin Mintun kanssa yöjunaan Seinäjoelta. Aamulla saavuttiin Kemijärvelle ja illalla ajeltiin Rukalle. Asetuimme hienoon huoneistoon, ilmoittauduttiin ja haettiin kilpailumateriaalit, pakattiin reput valmiiksi ja painuttiin pehkuihin. Hyvin nukutun yön jälkeen syötiin hyvä aamupala ja suoritettiin viimehetken valmistelut kuntoon. 11:30 istuskeltiin jo bussissa ja sitten köröteltiin Juumaan, josta 31 km reitti alkoi. Oltiin lähtöpaikalla hyvissä ajoin jo yli tuntia ennen varsinaista starttia, mutta siinähän se aika meni bussissa istuskellen. Ulkona tihutti vettä, mutta fiilis oli kohdallaan. :) 13:10 pinkaistiin matkaan!

Alkumatka oli tutuissa Pienen Karhunkierroksen maisemissa ja juoksu kulki mukavasti helpolla leveällä polulla. Sitten matka jatkui Jyrävältä ja ekalta huoltopisteeltä kohti Rukaa ja 10 km taittui aikaan n. 1 h 30 min. Siinä kohtaa oma juoksu olisi kulkenut loistavasti ja teki mieli kirmata horisonttiin, mutta onneksi oli Minttu hillitsemässä pahimpia menohaluja. Jatkettiin maltillisesti ja 16 km tietämillä mahassa alkoikin myllertää ja muutenkin oli välillä vähän nälkä ja ei oikein tiennyt pitäiskö syödä geeliä vai ei. Uuden geelipussisysteemini takia en osannut syödä geelejä niin kuin olin suunnitellut, eli 5 km välein yksi geeli. Maalissa 6 geelistä puolet oli vielä jäljellä... 20 km kohdalla olin kuitenkin vielä oikein hyvässä vedossa ja aikaa oli kulunut n. 3 h. Edessä ylämäkeen lyllertävät letkat tuntuivat todella hitailta ja mieli olisi edelleen tehnyt pinkaista ohi. Nousua rupesi olemaan vähän enemmän ja vauhti vähän putosi, mutta tasaiseen tahtiin kuitenkin edettiin ja uusia selkiäkin saatiin näkyviin.

Kuva: Aapo Laiho

Toinen ja samalla viimeinen huoltopiste jossain 25 km kohdilla tuntui ihan turhalta kun oli enää niin "vähän" matkaa maaliin. Otin muutaman sipsin ja fanipalan, kuten edelliselläkin huoltopisteellä, ja jatkettiin matkaa sen enempiä pysähtelemättä. Siinä aikaa oli kulunut n. 4 h ja sanoin Mintulle, että aika hyvin osasin arvioida, että 4-5 h meillä menee. :D Onnellisen tietämättömiä oltiin siitä, miten kova loppurutistus oli edessä! Koko reitin pahin ja mäkisin osuus. Kun yhdestä mäestä päästiin niin edessä oli vaikeaa kivikkoa alaspäin vähän matkaa ja sitten taas uusi kiperä nousu. Varsinainen vuoristorata. :D Monta kertaa ajateltiin, että toi on varmaan viimeinen mäki! Mutta aina oli uusi edessä ja maalin lähestyessä oli itse kullakin jalat ihan finaalissa. Alusta asti taktiikka oli ollut kävellä kaikki ylämäet, ja viimeisissä mäissä piti välillä pysähtyä vähän hengähtämäänkin. Garminin näyttäessä matkaa kertyneen 31 km ei maalia vieläkään näkynyt. Vielä piti yli kilometri sinnitellä ja vihoviimeinenkin mäki kavuta ylös. Sitten vielä ei saatu selvää, mistä sinne maaliin pitää juosta, joten muutamat harha-askeleet täytyi vielä ottaa ennen kuin viimein torvet toitottivat ja urakka oli takana! Aikaa kului viimeisillä 6 kilometrillä n. 1 h 20 min ja loppuajaksi jäi 5.21.19. Garmin näytti loppusaldoksi 32,36 km, johon tosin sisältyi pieni mutka vessaan ja pari pientä pummia.

Kuva: Aapo Laiho

Sää vaihteli auringonpaisteesta vesisateeseen ja kovaan vihmovaan tuuleen, mutta vaatetta oli juuri sopivasti: kerraston paita ja t-paita ja trikoot. Lunta ei ollut juurikaan, mutta paikoin oli tosi märkää. Todella upea reissu! Ja olen todella ilonen, että sain tehdä sen Mintun kanssa! :) Yksin olisin edennyt 10 kilometristä eteenpäin hieman joutuisammin, mutta ken tietää kuinka pahasti olisin lopussa hyytynyt. Ajallisesti tämä oli pisin juoksulenkkini ikinä, ja aivan varmasti myös fyysisin! Yhtä poikki en kuitenkaan ollut, kun ensimmäisen Pirkan Hölkän jälkeen. Tuntuu, että ihan kaikkeani en Kuusamon erämaahan antanut, mutta jos vaikka ensi vuonna uusiksi! ;)