Tänään juoksin elämäni kuudennen katupuolimaratonin! Aivan ensimmäisen näistä katupuolikkaista juoksin (lähes) samaisella reitillä Tampere Maratonilla 2014 aikaan 1:51:19. Tämä olikin nyt ensimmäinen katupuolimaraton, jonka olen juossut kahteen kertaan. Mitään revanssia en kuitenkaan lähtenyt hakemaan, sillä tiedän nykyisen kuntoni. :D Uskomatonta miten hyvässä kunnossa sitä joskus ollaan oltu...
Keväällä juoksin HCR:lla ajan 1:59:59, ja sitä aikaa lähdin parantamaan. Viimeaikoina olen saanut treenattua ihan ookoo hyvin ja olen ehtinyt parille pidemmällekin lenkille, joten ajattelin, että ehkä jopa 1:55 aika olisi mahdollinen.
Tällä kertaa mulla ei ollut ketään tuttuja mukana samassa kisassa, enkä halunnut yksin pööpöillä alueella, joten lähdin paikanpäälle vajaata tuntia ennen strattia. Bussilla Ratinaan menee vain noin 5 min, joten aikaa jäi riittävästi kilpailunumeron noutoon, varustesäilytykseen jonotukseen ja vessassa käyntiin. Ja voi että kun mua jännitti! Sain kuitenkin snapchatista viimehetken tsemppaukset siskoilta ja poikaystävältä, mikä helpotti sen verran paljon, että 10 min ennen puolikkaan lähtöä startanneiden kokonaisen juoksijoiden lähdön katselin jo ihan levollisin mielin enemmänkin innokkaana kuin pelokkaana ♥
 |
| Ennen lähtöä oli kova stressi päällä! |
Asettauduin lähtöalueella melko eteen ja ampaisin matkaan aika vauhdikkaasti. Juoksijoita oli sen verran vähän verrattuna HCR:ään, että ehkä vähän liian eteen jopa menin, sillä nyt ei todellakaan tarvinnut pahemmin ohitella. Sinänsä kuitenkin onnistunut lähtö, että sain heti hyvän peesin kokeneen näköisestä naisesta. Reitti oli pieniä muutoksia lukuunottamatta sama 10,5 km reitti, mikä ennenkin. Olen siis kerran juossut reitillä puolimaratonin ja kerran kympin (ja lisäksi lenkkeillyt somoissa maisemissa paljon). Koko ensimmäinen kierros sujui mukavasti muuten, mutta pieni närästys yllätti. Närästys johtui ehkäpä tuhdinpuoleisesta aamupalasta, jonka söin vain kahta tuntia ennen lähtöä. Ei sekään kuitenkaan pahemmin haitannut, vaikka mietin aina juomapisteellä että uskallanko ottaa urkkajuomaa, vai tuleekohan se ylös. Ei se kuitenkaan tullut, vaikka vähän siltä välillä tuntuikin, joten otin jokaisella pisteellä pienen lasillisen, koska toisaalta pelkäsin voimien hiipuvan ilman.
Ensimmäisen kierroksen kuittasin ajassa noin 57:40, eli olin ihan hyvin vielä kiinni 1:55 loppuajassa. Muistin, että HCR:lla jalat alkoi väsyä jo 12 km paikkeilla, mutta nyt tunsin itseni vielä ihan hyvävointiseksi niissä kilometreissä, mikä oli toki positiivista. Kuitenkin, kuten ekalla kierroksella olin osannut aavistella, reitin mäkinen osuus oli tokalla kierroksella jo sitten vähän liikaa (kilometrejä oli takana noin 14-16 km), ja vauhti hiipui väkisin. Toisin kuin HCR:lla, tällä kertaa suurin ongelma ei ollut jalkojen kipuilu, vaan yleinen puhdin katoaminen ja alaselän särky, joka alkoi haitata menoa jossain 16-17 km kohdilla. Kyllä lopulta etenkin oikea polvikin sitten alkoi siinä 18 km paikkeilla osoittaa mieltään, mutta sinnittelin maaliin! Ajaksi sain 1:56:23. Yli viisi minuuttia huonompi kuin vuonna 2014, mutta yli kolme ja puoli minuuttia parempi kuin keväällä. Tästä hyvä parantaa ehkäpä sitten ensi kesänä. Nyt ei vähään aikaan puolimaratoneja, kiitos!
Lisään kuvia myöhemmin, kun niitä järjestäjältä mahdollisesti ilmaantuu saataville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti