Kauan odotettu matka kohti Rukaa ja NUTS Karhunkierrosta alkoi viime perjantaina klo 8, kun hypättiin Jarkon ja äitini kanssa Pohjolan matkojen NUTS-bussiin Tampereen linja-autoasemalta. Revanssia olin oikeastaan odottanut tälle Karhunkierroksen ns. pesukarhumatkalle jo peräti neljä vuotta, sillä 2015 juoksin kyseisen reilun 30 kilometrin kisamatkan Mintun kanssa, ja silloin jo tiesin, että tulen palaamaan samoihin maisemiin vielä uudestaankin.
Mulla siis oli etukäteen melko hyvin tiedossa mitä lauantaina on luvassa. Ilmoitettu matka oli kuitenkin vaihtunut neljän vuoden takaisesta 31 km:stä 34 km:iin. En ollut varma, onko matka tosiasiassa muuttunut paljoakaan, koska edellisellä kerralla GPS oli mitannut reitille lähes 33 km. Ajattelin, että voisi olla jopa mahdollista alittaa edellinen 5 h 20 min aika. :) NUTS Karhunkierros 2015 kisakertomus löytyy täältä.
 |
| Perjantai-illan fiilistelyä kisakeskuksessa. |
Saavuttiin Rukalle perjantai-iltana joskus klo 19 aikoihin. Siinä oli hyvin vielä aikaa majoittua aivan keskuksen ytimeen, tutustua kisakeskukseen, hakea numerolaput ja syödä pizzat. Aamullakin vielä oli hyvin aikaa pakkailla reppua ja valmistautua juoksuun, sillä oltiin Jarkon kanssa lähtöryhmä D:ssä ja bussi lähtöpaikalle lähti vasta klo 12:30. Keli ei ollut ihan toiveiden mukainen, sillä koko päiväksi oli luvassa sadetta ja lämpöä oli vaan noin + 4°C. Lähtöpaikallakin meinasi tulla vilu, kun ei hirveästi viitsinyt tuhlata energiaa edestakaisin juoksenteluun tai hyppelyyn. Klo 13:30 päästiin matkaan.
Reitti oli heti alusta muuttunut sen verran, että ensimmäinen vajaa kilometri oli asvalttia, kunnes saavuttiin Pienen Karhunkierroksen lähtöpisteeseen, josta reitti oli alkanut vielä muutama vuosi sitten. Tällä ekstrapätkällä varmasti haluttiin ehkäistä ruuhkien muodostumista riippusilloille. Ihan sekään ei kuitenkaan riittänyt jonotusta poistamaan, sillä heti ensimmäisellä riippusillalla odotti pieni muutaman minuutin jonotus. Suhteellisen ripeästi siitä kuitenkin päästiin jatkamaan matkaa ja seuraavat muutama kilometri saatiinkin sitten juosta aikalailla rauhassa, koska riippusiltajonotus toimi myös hyvänä pullonkaulana ja porukka pääsi vähän hajaantumaan.
 |
| Ennen lähtöä. Kisa-asu osui aika nappiin. |
Eteneminen tuntui erittäin helpolle ja mukavalle. Sadekaan ei haitannut yhtään, tuskin sitä edes huomasi. Saatiin pieni letka kiinni vähän ennen Kallioporttia, mutta ei kuitenkaan kapealla polulla lähdetty ohittelemaan, koska tiesin että leveämpää baanaa on pian tulossa. Pitkien Harrisuvantoon johtavien rappujen jälkeen reitti sitten yhdistyi pidempien matkojen reitin kanssa, joten yhtäkkiä letkaa olikin sitten edessä koko ajan. Harrisuvantoon saavuttaessa ihmettelin, että näyttääpä siellä olevan pitkä jono vessoille. Samalla kuitenkin paljastui, ettei se mikään vessajono ollut, vaan jatkui laavun ja vessojen ohi Harrisuvannon riippusillalle asti. Edessä oli siis pakollinen stoppi. Tämä yllätti todella, koska neljä vuotta sitten ei mistään tällaisesta ruuhkasta ollut tietoakaan. Matkaa oli kertynyt vasta n. 5 km, mutta ajankuluksi popsittiin ekat eväät sitten naamariin. En katsonut kelloa tarkkaan, mutta arviolta n. 20 min siinä jonottaessa meni ja kylmäkin siinä vähän ehti tulla. Oli kuitenkin kiva rupatella erään herran kanssa, joka oli 83 km matkalla, ja kuulla miten matka hänellä oli edennyt. Ihmetytti myös ne muutama oman elämänsä sankari, jotka kehtasivat ohitella jonossa. Menivät kuitenkin jonoon (ei kuitenkaan perälle takaisin) sitten kun muutama huusi heille että kyllä täällä muutkin jonottaa. Lopulta siitä kuitenkin päästiin jatkamaan ja leveällä polulla oli helppo jatkaa matkaa omaa tahtia.
Kisakartan mukaan ekan huollon eli Basecampin olisi pitänyt olla noin 10 km kohdalla, mutta oma kello näytti sinne saavuttaessa jo 12 kilsaa. Tässä kohtaa reitti kiersi takaisin Juumaan päin enemmän kuin edellisellä kerralla, joten ainakin yksi lisäkilometri tuli taas. Aikaa oli kulunut Basecampista lähdettäessä jo n. 1 h 50 min, kun edellisellä kerralla sitä oli kulunut n. 1 h 30 min. Oltiin siis aika kaukana edellisen kerran aikataulusta, mutta jos lisäkilsat ja jonottelut otettiin huomioon, niin vauhti oli ollut vähän kovempaa kuitenkin. Jarkko täytti huollossa toisen lötköpullon ja napattiin suuhun pari sipsiä ja suklaata ja jatkettiin matkaa.
Basecampista reitti jatkuu helppona ja vauhdikkaana, ja juostiinkin mukavia pätkiä. Jossain kohtaa molemmilla alkoi vähän vääntää mahasta, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. En kuitenkaan uskaltanut hetkeen syödä geelejä tai mitään, kun pelkäsin mahakivun tulevan takaisin. Mulla on ollut viimeaikoina taas ongelmia vasemman polven kanssa, ja jo kahdenkympin tietämillä jalat alkoikin hieman väsyä ja polvi vähän ilmoitella itsestään. Muutenkin reitti muuttui vähän mäkisemmäksi, joten kävelyä alkoi olla enemmän. 20 km oli saavutettu ajassa 3 h 10 min, kun edellisellä kerralla ajassa 3 h. 25 km puolestaan saavutettiin 4 tunnissa, mikä oli sama kuin edellisellä kerralla. Toiveikkaana ajattelin, että tavallaan siis alun jonotteluista ja vauhdin hidastumisesta huolimatta saavutettiin edellisen vuoden vauhtia. Konttainen kuitenkin oli vielä kaukana, kun edellisellä kerralla se oli ollut juurikin neljän tunnin ja 25 km kohdalla.
Vikat ja loputtomalta tuntuvat 3,5 km Konttaisen huoltoon olivatkin hyvin hitaat, ja saatiin niihin tärvättyä 45 minuuttia. :D Jarkko täytteli taas pulloja ja itsekin siinä odotellessa söin kaikkea mahdollista eli suolakurkkuja, sipsejä, suklaata, banaania ja keksejä. Päästiin lähtemään huollosta ajassa 4 h 52 min. Tässä kohtaa tajusin viimein, ettei edelliseen aikaan ole enää mitään saumoja, mutta elättelin vielä toiveita 6 h alituksesta. Huollon napostelut saivatkin mun jaloissa aikaan jonkun ihmeparannuksen, ja enää ei tuntunut mitään jäykkyyttä tai kolotusta missään. Ehkä energiaa olisi pitänyt syödä koko ajan vähän enemmän? Olisin halunnut juosta lopun 6,7 km:n vuoristoradan läpi hurjaa kyytiä maaliin saakka, mutta Jarkolla oli taas ongelmia mahan kanssa, joten jouduttiin malttamaan vauhdin kanssa. Muutama huippu tuntui menevän aika kevyesti, mutta sitten ihan yhtä nopeasti kuin jalkojen väsymys oli unohtunut, niin se palasi kahta kauheampana takaisin. Ylämäissä ei mulla ollut oikeastaan ongelmia ja pysähdyin aina huipulle odottelemaan Jarkkoa, mutta vasen polvi ei yhtäkkiä kestänyt enää ollenkaan alaspäin menoa. Viimeisetkin alamäet piti kuitenkin sinnitellä hammasta purren alas, ja alamäissä olikin sitten Jarkon vuoro odotella mua. Viimein edessä näkyi vika nousu laskettelurinteen reunaa ja sieltä vielä könkättiin alas maaliin. Kello pysähtyi virallisesti aikaan 6:27:53. Garminin mukaan aika liikkeellä oli 5 h 55 min, eli huoltoihin ja riippusiltajonotteluun meni sen mukaan reilu puoli tuntia aikaa. Kello myös mittasi reitille taas vähän ylipituutta, nimittäin maalissa kilsat näytti 35,2 km 34:n sijaan.
Voisi luulla, että aika olisi ollut mulle suuri pettymys, mutta ei se ollut. Maalissa mulla oli ihan voittajaolo! Pakostakin vertailin aikaa edelliseen aikaan, koska niin se vaan menee, mutta eihän nää kaksi kisaa olleet oikein vertailtavissa edes, kun reitti oli tosissaankin pidentynyt ja juoksijoita oli kolme kertaa enemmän tuomassa poluille tungosta. Myöskään alkuun surkealta tuntunut keli ei lopulta niin paha ollutkaan, vaikka pienetkin pysähdykset lopussa sai heti kehon kylmettymään. Toki polut olisi varmaan olleet vähän vauhdikkaampia kuivina, mutta liukkaus ei kuitenkaan liikaa tuntunut vaikeuttavan etenemistä. Ehkä olisin joissain kohdin juossut yksin vähän lujempaa, mutta kaikkein parasta oli tulla Jarkon kanssa maaliin, koska tämä on ollut meidän yhteinen tavoite syksystä asti. ♥ Tämä oli nyt molemmille sekä ajallisesti että matkallisesti pisin ja myöskin rankin juoksu ikinä. Pakko olla tyytyväinen, että maaliin saakka selvittiin. :)
Seuraavaksi katseet onkin jo käännetty elokuulle ja Pyhän Tunturimaratonille, missä juostaan Jarkon kanssa ensimmäinen kokonainen maraton. Ja ehkä ensi vuonna ollaan valmiita ekalle ultralle KK:n 55 km:lle! Tällaiset huiput tapahtumat aina nostaa treenifiiliksen kattoon, joten kaikenlaisia kisoja tekee nyt mieli suunnitella. :D Mutta, viimeistään kolmen viikon päästä palaan Jukola-fiiliksien kanssa!
 |
| Eväitä, joista kaikki ei kyllä lähteneet matkaan. :D Söin koko reissulla vaan 3 geeliä, yhden Cliff barin ja pienen pussillisen Chimpanzee Energy Chewsejä, sekä huolloissa tarjottavia. Laimeaa urheilujuomaa mulla oli 2,5 l, josta jäi ehkä 0,5 l jäljelle. |
Basecampista reitti jatkuu helppona ja vauhdikkaana, ja juostiinkin mukavia pätkiä. Jossain kohtaa molemmilla alkoi vähän vääntää mahasta, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. En kuitenkaan uskaltanut hetkeen syödä geelejä tai mitään, kun pelkäsin mahakivun tulevan takaisin. Mulla on ollut viimeaikoina taas ongelmia vasemman polven kanssa, ja jo kahdenkympin tietämillä jalat alkoikin hieman väsyä ja polvi vähän ilmoitella itsestään. Muutenkin reitti muuttui vähän mäkisemmäksi, joten kävelyä alkoi olla enemmän. 20 km oli saavutettu ajassa 3 h 10 min, kun edellisellä kerralla ajassa 3 h. 25 km puolestaan saavutettiin 4 tunnissa, mikä oli sama kuin edellisellä kerralla. Toiveikkaana ajattelin, että tavallaan siis alun jonotteluista ja vauhdin hidastumisesta huolimatta saavutettiin edellisen vuoden vauhtia. Konttainen kuitenkin oli vielä kaukana, kun edellisellä kerralla se oli ollut juurikin neljän tunnin ja 25 km kohdalla.
Vikat ja loputtomalta tuntuvat 3,5 km Konttaisen huoltoon olivatkin hyvin hitaat, ja saatiin niihin tärvättyä 45 minuuttia. :D Jarkko täytteli taas pulloja ja itsekin siinä odotellessa söin kaikkea mahdollista eli suolakurkkuja, sipsejä, suklaata, banaania ja keksejä. Päästiin lähtemään huollosta ajassa 4 h 52 min. Tässä kohtaa tajusin viimein, ettei edelliseen aikaan ole enää mitään saumoja, mutta elättelin vielä toiveita 6 h alituksesta. Huollon napostelut saivatkin mun jaloissa aikaan jonkun ihmeparannuksen, ja enää ei tuntunut mitään jäykkyyttä tai kolotusta missään. Ehkä energiaa olisi pitänyt syödä koko ajan vähän enemmän? Olisin halunnut juosta lopun 6,7 km:n vuoristoradan läpi hurjaa kyytiä maaliin saakka, mutta Jarkolla oli taas ongelmia mahan kanssa, joten jouduttiin malttamaan vauhdin kanssa. Muutama huippu tuntui menevän aika kevyesti, mutta sitten ihan yhtä nopeasti kuin jalkojen väsymys oli unohtunut, niin se palasi kahta kauheampana takaisin. Ylämäissä ei mulla ollut oikeastaan ongelmia ja pysähdyin aina huipulle odottelemaan Jarkkoa, mutta vasen polvi ei yhtäkkiä kestänyt enää ollenkaan alaspäin menoa. Viimeisetkin alamäet piti kuitenkin sinnitellä hammasta purren alas, ja alamäissä olikin sitten Jarkon vuoro odotella mua. Viimein edessä näkyi vika nousu laskettelurinteen reunaa ja sieltä vielä könkättiin alas maaliin. Kello pysähtyi virallisesti aikaan 6:27:53. Garminin mukaan aika liikkeellä oli 5 h 55 min, eli huoltoihin ja riippusiltajonotteluun meni sen mukaan reilu puoli tuntia aikaa. Kello myös mittasi reitille taas vähän ylipituutta, nimittäin maalissa kilsat näytti 35,2 km 34:n sijaan.
 |
| Maalissa! Tuuletukset säästettiin maalikaaren alle. Kuva: onevision.fi täältä @onevisionfi #nutskarhunkierros2019 |
Voisi luulla, että aika olisi ollut mulle suuri pettymys, mutta ei se ollut. Maalissa mulla oli ihan voittajaolo! Pakostakin vertailin aikaa edelliseen aikaan, koska niin se vaan menee, mutta eihän nää kaksi kisaa olleet oikein vertailtavissa edes, kun reitti oli tosissaankin pidentynyt ja juoksijoita oli kolme kertaa enemmän tuomassa poluille tungosta. Myöskään alkuun surkealta tuntunut keli ei lopulta niin paha ollutkaan, vaikka pienetkin pysähdykset lopussa sai heti kehon kylmettymään. Toki polut olisi varmaan olleet vähän vauhdikkaampia kuivina, mutta liukkaus ei kuitenkaan liikaa tuntunut vaikeuttavan etenemistä. Ehkä olisin joissain kohdin juossut yksin vähän lujempaa, mutta kaikkein parasta oli tulla Jarkon kanssa maaliin, koska tämä on ollut meidän yhteinen tavoite syksystä asti. ♥ Tämä oli nyt molemmille sekä ajallisesti että matkallisesti pisin ja myöskin rankin juoksu ikinä. Pakko olla tyytyväinen, että maaliin saakka selvittiin. :)
Seuraavaksi katseet onkin jo käännetty elokuulle ja Pyhän Tunturimaratonille, missä juostaan Jarkon kanssa ensimmäinen kokonainen maraton. Ja ehkä ensi vuonna ollaan valmiita ekalle ultralle KK:n 55 km:lle! Tällaiset huiput tapahtumat aina nostaa treenifiiliksen kattoon, joten kaikenlaisia kisoja tekee nyt mieli suunnitella. :D Mutta, viimeistään kolmen viikon päästä palaan Jukola-fiiliksien kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti