Viikko sitten kävin Eerikkilässä juoksemassa 11 km polkukisan. Ajatus kisaan lähdöstä tuli paria viikkoa ennen, kun äitini pyysi minua mukaan kokeilemaan tätä uutta, vasta toista kertaa järjestettävää kisaa. Jo viime vuonna olisin mennyt juoksemaan 28 km matkan, jos tapahtumaa ei silloin olisi loppuunmyyty juuri ennen kun ehdin ilmottautua. Päädyttiin tällä kertaa kuitenkin 11 km matkaan, koska 28 km tuntui liian pitkältä rutistukselta vain viikko Pirkan Hölkän jälkeen.
Aamu oli sateinen ja kylmä. Lähdin jo ennen seitsemää ajelemaan Nokialle, missä hyppäsin äidin kyytiin ja suunnattiin kohti Tammelaa. Saavuttiin paikalle klo 9 aikoihin ja lähtö olikin jo klo 9:30. Ehdittiin kuitenkin hyvin hakea kilpailunumerot, käydä vessassa ja syödä banaanit. Koska ulkona satoi vettä, pysyteltiin sisätiloissa ihan viime minuuteille saakka. Sopivasti juuri ennen lähtöä aurinkokin alkoi kuitenkin jo pilkottaa. Ehkä pieni alkulämmittely olisi ollut paikallaan, mutta siihen ei tällä kertaa ollut oikein aikaa eikä intoakaan.
 |
| Lähtötunnelmissa äidin kanssa ♥ |
Tavoite kisaan oli oikeastaan vaan mennä fiiliksen mukaan. Kipsin poistosta oli vain reilu viikko, eikä kämmenluu ei ole vielä pitkään aikaan täysin luutunut, joten lääkäri on kieltänyt kaatumisen (ihan kun joku tahalleen kaatuilisi, heh). Halusin siis edetä mieluummin rauhallisesti nautiskellen kuin ihan täysillä. Alussa juoksin pienessä letkassa. Pitkospuita oli aika paljon ja ne tuntuivat liukkailta, joten niillä pätkillä meinasin jäädä porukasta. Polku kuitenkin oli aika helppoa suurimmaksi osaksi, joten pääsin ihan hyvin vauhtiin pienen alkukankeuden jälkeen. Puolivälin tienoilla juoksu alkoi kulkea ja letka jäi taakse. Sain juosta loppumatkan yksin ja yhden naisen onnistuin vielä saamaan kiinnikin ja ohittamaan. Pitkästä aikaa oli kiva juosta maaliin täysissä ruumiin ja sielun voimissa! Superhyvä päätös tälle kisakaudelle. ☺ Aikaa mulla meni 1 h 6 min 25 s ja sijoitus naisissa oli 12/34.
Reitti oli todella kiva ja maisemat aivan ihania ruskaisia järvi- ja metsämaisemia. Reittimerkinnät oli mielestani pääosin hyvät, mutta huomasin, että kaikille ne ei tainneet olla, sillä näin ainakin 6 ihmisen oikaisevan reitillä. Itsekin tosin olisin kyseisessä kohdassa saattanut tehdä saman virheen, sillä juoksin letkassa kolmantena, enkä seurannut merkintöjä tarkasti. Onneksi etummainen kuitenkin huomasi viimehetkellä reitin käännöksen ja parin harha-askeleen jälkeen jatkettiin oikeaan suuntaan. Pari lisämerkintää tällaisessa isommalta tieltä pienemmälle polulle siirtymässä olisi ehkä olleet kohdallaan.
Muuten en keksi tapahtumasta yhtään pahaa sanottavaa. Eerikkilän urheiluopisto on paikkana hieno ja siisti, järjestelyt toimivat ja kisahintaan kuuluva lohikeitto oli maukasta. Tällä pikamatkalla ei ollut huoltopisteitä reitin varrella, mutta ainakin maalissa oli tarjolla mehua, rusinoita, banaania ja suolakurkkua, joten varmaan metsässäkin oli hyvät tarjottavat. Ehdottomasti mielelläni tulen uudestaan ja kenties ensi vuonna sille 28 km matkalle!
 |
| Kuva: Christoffer Enckelman, https://cenckelman.kuvat.fi/kuvat/Eerikkil%C3%A4+Trail+Run+12.10.2019/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti