Pirkan Hölkkä juostiin eilen jälleen Valkeakoskelta Tampereelle, ja itselle tämä oli kolmas kerta kyseisellä 33 km reitillä. Halusin ehdottomasti päästä pitkästä aikaa juoksemaan Pirkan Hölkkään, etenkin kun kyseessä oli 50. juhlavuosi! Maratonin jälkeinen kunnon alavireisyys on tuntunut edelleen vaan jatkuvan, joten yritin olla asettamatta itselleni mitään suurempia tavoitteita päivän juoksuun. Tarkoitus oli vaan päästä hyvällä fiiliksellä maaliin syksyisestä säästä nauttien.
Aamu oli kylmä ja sateinen, joten päädyin pukeutumaan kerraston paitaan ja vedenpitävään takkiin. Saavuttiin lähtöalueelle noin 30 min ennen starttia ja aika vierähti nopeasti lähtöaluetta ihmetellessä. Oltiin päätetty juosta Jarkon kanssa kahdestaan ja asettaudutiin lähtöviivalla Alle 4 h -kyltin kohdalle, koska vaikka varsinaista aikatavoitetta ei ollut, ajateltiin että neljä tuntia voisi alittua kuitenkin suht helposti.
Ekat kilometrit asvaltilla sujui mukavasti. Pienemmille teille siirryttäessä porukkaa oli välillä aika tiiviisti, mutta aika hyvin kuitenkin päästiin etenemään omaa tahtia. Olin ottanut vain pari geeliä mukaan, koska huoltopisteitä oli mukavasti noin viiden kilsan välein ja suurimmalla osalla oli tarjolla veden ja urheilujuoman lisäksi myös mehua, mehukeittoa ja suolakurkkuja. Ennen toista huoltoa sain kuitenkin jo huomata, että energiat meinasi mennä matalalle ja nälän tunne yllättää. Närästyskin vaivasi alkumatkasta, mutta nämä tuntemukset meni kuitenkin jossain kohtaa ohi. Silti jälkikäteen ajatellen olisi varmaan ollut ihan hyvä, jos lisäenergiaa olisi ollut enemmän mukana.
Puolivälin lähestyessä aloin jo huomata pientä väsymystä jaloissa. Siinä kohtaa tiesin, että vikat kilometrit tuskin tulee olemaan helppoja ja 4 h alitus taitaa sittenkin mennä tiukille.
Vaikka suurin osa reitistä on tasaista tietä, niin pari polkupätkääkin sinne mahtuu. Polkupätkät oli tosi tervetullutta vaihtelua, mutta meinasin niillä vähän jäädä Jarkon vauhdista, koska yritin mennä extravarovaisesti, etten vain kaatuisi ja murtaisi pari päivää sitten kipsistä pois saamaani kättä heti uudestaan. Sade oli nopeasti väistynyt ja aurinko paistoi, mutta maa oli silti vielä märkä ja juuret liukkaita. Onnistuin kuitenkin pysymään pystyssä!
20 km jälkeen meno alkoi olemaan aika jähmeää. Yritin ajatella maratonia ja kuinka hienosti olin sieltäkin selvinnyt maaliin. Ympärillä alkoi näkyä paljon käveleviä ihmisiä ja alettiin myös Jarkon kanssa kävelemään aina välillä. Katselin kelloa ja laskeskelin, kuinka paljon oli aikaa käytettävissä per kilometri, jos aikoi sen neljän tunnin rajan alittaa. 28 km kohdalla aikaa oli kulunut noin 3 h 25 min, eli vikoille viidelle kilometrille oli aikaa vain 7 min/km. Keskitahti näytti 7:19 min/km, joten oli siis aika kiristää vähän tahtia. Jarkolla oli vaikeuksia lonkankoukistajien kanssa, joten lähdin juoksemaan edeltä. Jarkko sanoi että yrittää pysyä perässä. Ne vikat 5 km olikin aika tuskaiset, mutta sieltä me vaan könyttiin maaliin. Kello pysähtyi mulla lopulta aikaan 3:57:25.
Maalissa olo oli melkein kun voittajalla ja kakkukahvit 50-vuotiaan Pirkan Hölkän kunniaksi maistuivat. Tykkään kyllä tosi paljon tästä tapahtumasta! Tunnelma reitillä ja huoltopisteillä on kiva ja järjestelyt toimivat. Olin tyytyväinen suoritukseenikin, vaikka jäinkin taas kerran hyvin kauas omasta ennätyksestäni. :) Ehkä ensi vuonna taas uudestaan, ja ehkä askeleen lähempänä vanhaa hyvää kuntoa. :D
Tällä viikolla käyn vielä kipaisemassa Eerikkilä Trail Runin 11 km matkan, joka onkin viimeinen kisa tälle vuodelle. Tarkoituksena olisi ollut osallistua vielä KOMIA Ilkan Polkuun marraskuun alussa, mutta kunto tuntuu olevan sen verran hukassa, että parempi jättää kisailut nyt sikseen ja palautua kunnolla, ennen kuin voi sitten hyvillä mielin siirtää ajatukset kohti talven treenejä ja ensi kesän haasteita.
Aamu oli kylmä ja sateinen, joten päädyin pukeutumaan kerraston paitaan ja vedenpitävään takkiin. Saavuttiin lähtöalueelle noin 30 min ennen starttia ja aika vierähti nopeasti lähtöaluetta ihmetellessä. Oltiin päätetty juosta Jarkon kanssa kahdestaan ja asettaudutiin lähtöviivalla Alle 4 h -kyltin kohdalle, koska vaikka varsinaista aikatavoitetta ei ollut, ajateltiin että neljä tuntia voisi alittua kuitenkin suht helposti.
 |
| 50 vuotias Pirkan Hölkkä. Ennen lähtöä näytetään peukkuja äitin kanssa. |
Ekat kilometrit asvaltilla sujui mukavasti. Pienemmille teille siirryttäessä porukkaa oli välillä aika tiiviisti, mutta aika hyvin kuitenkin päästiin etenemään omaa tahtia. Olin ottanut vain pari geeliä mukaan, koska huoltopisteitä oli mukavasti noin viiden kilsan välein ja suurimmalla osalla oli tarjolla veden ja urheilujuoman lisäksi myös mehua, mehukeittoa ja suolakurkkuja. Ennen toista huoltoa sain kuitenkin jo huomata, että energiat meinasi mennä matalalle ja nälän tunne yllättää. Närästyskin vaivasi alkumatkasta, mutta nämä tuntemukset meni kuitenkin jossain kohtaa ohi. Silti jälkikäteen ajatellen olisi varmaan ollut ihan hyvä, jos lisäenergiaa olisi ollut enemmän mukana.
Puolivälin lähestyessä aloin jo huomata pientä väsymystä jaloissa. Siinä kohtaa tiesin, että vikat kilometrit tuskin tulee olemaan helppoja ja 4 h alitus taitaa sittenkin mennä tiukille.
 |
| Jarkon kanssa matka taittuu aina mukavasti, vaikka jalkoja vähän lopussa kolottaisikin. :) |
Vaikka suurin osa reitistä on tasaista tietä, niin pari polkupätkääkin sinne mahtuu. Polkupätkät oli tosi tervetullutta vaihtelua, mutta meinasin niillä vähän jäädä Jarkon vauhdista, koska yritin mennä extravarovaisesti, etten vain kaatuisi ja murtaisi pari päivää sitten kipsistä pois saamaani kättä heti uudestaan. Sade oli nopeasti väistynyt ja aurinko paistoi, mutta maa oli silti vielä märkä ja juuret liukkaita. Onnistuin kuitenkin pysymään pystyssä!
20 km jälkeen meno alkoi olemaan aika jähmeää. Yritin ajatella maratonia ja kuinka hienosti olin sieltäkin selvinnyt maaliin. Ympärillä alkoi näkyä paljon käveleviä ihmisiä ja alettiin myös Jarkon kanssa kävelemään aina välillä. Katselin kelloa ja laskeskelin, kuinka paljon oli aikaa käytettävissä per kilometri, jos aikoi sen neljän tunnin rajan alittaa. 28 km kohdalla aikaa oli kulunut noin 3 h 25 min, eli vikoille viidelle kilometrille oli aikaa vain 7 min/km. Keskitahti näytti 7:19 min/km, joten oli siis aika kiristää vähän tahtia. Jarkolla oli vaikeuksia lonkankoukistajien kanssa, joten lähdin juoksemaan edeltä. Jarkko sanoi että yrittää pysyä perässä. Ne vikat 5 km olikin aika tuskaiset, mutta sieltä me vaan könyttiin maaliin. Kello pysähtyi mulla lopulta aikaan 3:57:25.
Maalissa olo oli melkein kun voittajalla ja kakkukahvit 50-vuotiaan Pirkan Hölkän kunniaksi maistuivat. Tykkään kyllä tosi paljon tästä tapahtumasta! Tunnelma reitillä ja huoltopisteillä on kiva ja järjestelyt toimivat. Olin tyytyväinen suoritukseenikin, vaikka jäinkin taas kerran hyvin kauas omasta ennätyksestäni. :) Ehkä ensi vuonna taas uudestaan, ja ehkä askeleen lähempänä vanhaa hyvää kuntoa. :D
Tällä viikolla käyn vielä kipaisemassa Eerikkilä Trail Runin 11 km matkan, joka onkin viimeinen kisa tälle vuodelle. Tarkoituksena olisi ollut osallistua vielä KOMIA Ilkan Polkuun marraskuun alussa, mutta kunto tuntuu olevan sen verran hukassa, että parempi jättää kisailut nyt sikseen ja palautua kunnolla, ennen kuin voi sitten hyvillä mielin siirtää ajatukset kohti talven treenejä ja ensi kesän haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti