Helsinki10 2020

Hupsista! Edellisen kerran olen kirjoitellut elokuun alussa, ja nyt on jo lokakuu. No, mitäs tässä välissä on sitten tapahtunutkaan:

• ensimmäinen remonttirupeama on takanapäin, eli makkarit ja olkkari on remontoitu (remppajutuista varmasti kirjoitan oman postauksen jossain välissä)
• tupareita on vietetty
• korona on taas nostanut päätään, mutta onneksi se ei ole vaikuttanut kovin paljoa syksyn kisailuihin tai arkeen muutenkaan
• syyskuussa piti olla Tampere Puolimaraton, joka sitten kumminkin siirrettiin lokakuulle - samalle päivälle kun Eerikkilä Trail Run (valitsin Eerikkilä Trail Runin, joka juostaan siis ylihuomenna!)
• Helsinki10 juostiin syyskuun lopussa kumminkin, joten seuraavaksi raporttia sieltä!

kuva: Peetu Sillanpää, #WeRunHelsinki Events

Helsinki10 juostiin siis 26.9. Hyppäsin aamu kahdeksalta Hillan kanssa Tampereen rautatieasemalta junaan - maski päässä tietenkin. Aamupalat oltiin syöty jo kotona, joten Helsinkiin päästyä alkoi molemmilla olla jo nälkä. Aikaa ei ollut hirveästi ennen klo 11 lähtöä, joten marssittiin lähimpään ruokapaikkaan, joka sattui olemaan rautatieaseman Hesburger. Tilasin tuplajuustoaterian. :D Nälkä lähti ja seuraavaksi käveltiin noin 1 km matka tapahtuman maalialueelle, josta noudettiin numerolaput, valmistauduttiin kisaan ja jätettiin tavarat säilytykseen. Sitten siirryttiin pari kilometriä opastettua reittiä pitkin lähtöpaikalle. Aikaa oli juuri passelisti, eikä turhaa odotteluaikaa jäänyt.

Lähdöt oli jaettu kolmeen osaan tavoiteaikojen perusteella, joten oltiin eri lähtöryhmissä Hillan kanssa. Itse olin ensimmäisessä lähtöryhmässä. Kun noin vuosi sitten ilmottauduin tapahtumaan, taisin laittaa tavoiteajaksi 50 min. Nyt en kuitenkaan ole yhtään toivotussa kunnossa, joten päätin että tavoiteajoista viis, juoksen vaan fiiliksen mukaan. Lähdin kuitenkin 55 min jäniksen matkaan tunnustelemaan, miltä se vauhti tuntuisi.

kuva: Pihla Sillanpää, Pihlan Oy (IG: p.i.h.l.a.n), #WeRunHelsinki Events

Juoksin reilun kilometrin 55 min jäniksen takana, mutta sitten se alkoi tuntua vähän jarruttelulta, joten kirmasin vähän edemmäksi. Ekat 5 km meni oikein mukavasti. Keli oli todella lämmin syyskuun lopun keliksi. Aurinko paistoi ja hiki virtasi. Join kahdella ekalla juomapisteellä urheilujuomaa. Tuplajuustoateria vähän muistutteli itsestään, joten en uskaltanut syödä geeliä, jonka nappasin, vaan laitoin sen taskuun. 

kuva: Pihla Sillanpää, Pihlan Oy (IG: p.i.h.l.a.n), #WeRunHelsinki Events

Puolivälin jälkeen meno ei ollut enää niin mukavaa, mutta en halunnut alkaa himmailemaan. Vikalla juomapisteellä en enää pysähtynyt, maaliin oli niin vähän matkaa enää. Vika kilometri oli vastatuuleen, hiki kuivui siinä viimassa ja melkein kylmä meinasi tulla. Sinnittelin loppuun asti. Loppusuoralla otin kirin ja ohitin vielä yhden pariskunnan, joka aina ylämäissä oli mennyt ohi, ja jonka olin monessa alamäessä puolestaan ohittanut uudestaan. Aika oli tällä kertaa 54:19. Melkein 3 min huonompi kuin viime vuonna. Se ei kuitenkaan haitannut. Nautin juoksusta, mahtavasta kannustuksesta ja huippu hyvästä tunnelmasta! Maalissa odotti iso kasa herkkuja ja upea mitali. Oli superia päästä pitkästä aikaa juoksutapahtuman tunnelmiin! Kiitos Helsinki10!

Ylihuomenna sitten vuoden toinen ja samalla viimeinen kisa Eerikkilä Trail Runin 28 km matkalla. Tavoite taas pikemminkin nauttia juoksusta ja hyvistä puitteista, kuin tähdätä mihinkään tiettyyn aikaan. Seuraavassa kirjoituksessa siis luvassa tunnelmia Liesjärven kansallispuiston poluilta!