Komia Ilkan viesti

Tämän vuoden erikoisen lyhyen kisakauden piti päättyä Eerikkilä Trail Runiin, mutta eipäs se päättynytkään! Päätettiinkin vielä lähteä Seinäjoelle Halloween-viikonlopuksi ja osallistua Komia Ilkan Polkuun viestinä. :) Olen jo pitkään haaveillut johonkin juoksuviestiin osallistumisesta, koska suunnistuskisoista mun lemppareita on aina olleet viestit.

Sain yllättävän helposti houkuteltua mukaan poikaystäväni Jarkon, ja mun siskot Hillan ja Mintun, sekä Mintun poikaystävän Manun meille kuskiksi. Minttu ja Manu asuu Seinäjoella, ja tämä olikin siis ihan täydellinen paikka lähteä joukkueena kisaamaan. 

Joukkue juoksujärjestyksessä.

Minä, Jarkko ja Hilla ajeltiin perjantai-iltana Seinäjoelle Mintun ja Manun luokse yöksi. Sieltä sitten lähdettiin hyvän aamupalan jälkeen kohti Kurikkaa ja Komia Ilkan Polun lähtöpaikkaa. Oltiin tilattu numerolaput lähtöpaikalle, niin ei tarvinnut koukata niitäkään hakemaan erikseen. 

1. osuuden (6,6 km) viestinviejä oli Minttu. Alunperin viestikapulaksi tarkoitettu tuubihuivi unohtui matkasta, joten otettiin Hillan takista heijastin meidän viestikapulaksi. Minttu lämmitteli hyvin ja me muut jännättiin. Sitten katseltiin pellon yli, kuinka Minttu ja muut lähti matkaan.

Lähtö tapahtui pellolta.

Me hypättiin autoon ja ajeltiin tuulimyllyjen ympäröimälle kukkulalle. Jarkko aloitti lämmittelyt ja me istuskeltiin hetki autossa, ennen kuin mentiin seuraamaan vaihtopaikan tunnelmia. Mintun vaatimaton tavoite oli juosta eka osuus alle tuntiin. No, reilusti alle tunnin meni, nimittäin vähän alle 45 minuuttia. Hyvä Minttu! Jarkko pinkaisi vauhdikkaasti 2. osuudelle (11,4 km).

Minttu vaihtoi kuivat vaatteet päälle ja sitten suunnattiin toiselle vaihtopaikalle. Taas istuskeltiin hetki autossa, koska ulkona oli vähän kylmä vaan seisoskella. Mulla myöskin tuli nälkä, koska aamupalasta alkoi olla aikaa. Onneksi oli evästä mukana. Jarkon hurja tavoite oli 1 h 10 min, mutta reitti oli ollut aika märkä ja upottava, ja lisäksi Jarkko juoksi vähän harhaankin, joten aikaa meni vähän enemmän, noin 1 h 18 min. Hyvä aika joka tapauksessa! Ja Hilla pääsi matkaan 3. osuudelle (7,7 km).

Valmiina ekalle, tokalle ja kolmannelle osuudelle!

Jatkettiin autolla vikalle vaihtopaikalle ja seuraavana olikin mun vuoro edessä. Hetken autossa istuskelun jälkeen lähdin tekemään alkuverkkaa samalla kun Minttu ja Jarkko loppuverkkasi. Myös Hillan tavoite oli ollut alle tunti ja niinhän siinä menikin, nimittäin noin 56 minuuttia. Vähän ennen Hillaa vaihdossa oli toinen viestijoukkue, ja ajattelin, että jos tuon selän nään, niin ohi on päästävä. ;) 

Pinkaisin vikalle osuudelle (9,3 km) niin innoissani, että huomasin laittaa kellon päälle vasta 200 m jälkeen. Eka kilometri oli hiekkatietä ja vauhti oli hyvä. Ohittelin heti muutaman täysmatkan juoksijan. Sitten siirryttiinkin suopätkälle ja vauhti hiipui huomattavasti, nimittäin sellaista mutakkoa oli, että ei kuivin jaloin selvinnyt vaikka kuinka yritti loikkia reunoja ja mättäitä pitkin. Ehdin jo ajatella, että eihän tästä tulee yhtään mitään. Onneksi reitti ei kuitenkaan ihan pelkäksi kuravelliksi muuttunut, nimittäin välillä oli pieniä kalliopätkiä ja hyvin juostavia polkupätkiä. Sain koko ajan uusia selkiä kiinni, ja ohitin aina sopivassa kohdassa. Noin 4 km kohdalla oli juomapiste, mutta en pysähtynyt siinä ollenkaan.

Juomapisteeltä mun perään lähti mies. Juostiin ihan peräkanaa, ja ajattelin, että kai hän pian hiipuu, kun kerran sain hänet kiinni. No, ei hiipunut, mutta ei mennyt myöskään ohi leveämmissäkään kohdissa, joten sain kirittäjän koko loppumatkaksi. Lisää selkiä näkyi koko ajan edessä, myös se toisen viestijoukkueen juoksija, jonka olin nähnyt vaihdossa. Juoksin kaikki kiinni ja ohitin. Oli kyllä kerrankin kivaa olla se tuorejalkaisin juoksija, joka vaan liitää muiden ohi, ja jota kukaan ei ohita. :D

Joukkue maalissa!

Maali tulikin sitten yllättävän nopeasti vastaan, juuri kun olin parhaassa juoksuflowssa aikoihin! Joukkue kannusti ja olin super tyytyväinen sekä omaan, että koko joukkueen suoritukseen. Oma aika oli  noin tunnin (alkumatka jäi pois kellosta) ja joukkueen yhteisaika juuri alle 4 tuntia.

Oli kyllä huippu tapahtuma ja huippua päättää oma kisakausi näin hyviin tunnelmiin. Muutenkin treeni-intoa on taas löytynyt jostain, vaikka Eerikkilän jälkeen vähän ajattelin, että jaksaako tässä nyt innostua kauheasti mistään. Nyt olen kuitenkin taas mukana Marrasputkessa (kolmas kerta toden sanoo), joka on jo hyvässä vauhdissa. Saa nähdä, onnistunko tällä kertaa pääsemään loppuun saakka, mutta siitä tulee sitten oma postaus viimeistään joulukuun alussa!