Hupshei! Blogin päivitys on unohtunut koko syksyn ajaksi ihan tyystin! Syksyllä käyntiin lähteneet uudet opinnot on ehkä isoin syy tähän, sillä arki on muuttunut ihan täysin niiden myötä. Ylipäätään lenkkeilyharrastus on ollut marras- ja joulukuun ajan vähän tauolla, ja syiksi voisin luetella tenttien ja deadlinien lisäksi myös yleisesti vuodenajan ja pimenevät koleat illat. Se kuuluisa motivaatio on ollut vähän hukassa siis!
Oli miten oli, nyt muistellaan 3.10. juostua Pirkan Hölkkää, joka oli koko vuoden ainoa juoksutapahtuma, mihin osallistuin (jos Jukolaa ei lasketa).
Näin olen kirjoittanut harjoituspäiväkirjaan juoksun jälkeen:
Aika epävarmana lähdin matkaan mutta innoissaan. Tavoite oli alle 4 h, mutta en tienny pystynkö siihen. Mentiin Jarkon kanssa kaksin :) Suunnitelmana oli alussa yrittää pitää vauhti 7 min/km, jotta lopussa olis varaa vähän hidastaa. Hermoilin kun keskivauhti meni yli 7 ja hoputin Jarkkoa. Puolimatkan polkupätkällä Jarkko meni paljon nopeempaa ja mää aloin jo väsyä. Siinä keskivauhti tipahti päälle 7:15 min/km. Sinnikkäästi jatkettiin, vaikka alkoi jo tuntua jaloissa. Vika 10 km oli aika tuskainen, mutta alle 4 h meni!! Jee! Tuli ainakin taas lisämotivaatiota jatkaa treenailua.
Aika oli 3:56:33, mikä oli melkein minuutin parempi kuin viimeksi eli 2019. Olin tyytyväinen! Pitkiä lenkkejä ei ole tullut juurikaan tehtyä, ja muutenkin kunto oli aika kysymysmerkki. Muistan yhä loppumatkan tuskan, mutta silti oli aivan ihana aurinkoinen syyspäivä ja huippua päästä juoksemaan isoon tapahtumaan ja kokemaan sitä fiilistä, minkä siitä saa. Matkaa siivitti Noshtin vauhtikarkkien lisäksi silti pieni epävarmuus, eikä juoksu ollut kovin rentoa nautiskelua. En osaa lähteä juoksemaan lappu rinnassa ilman mitään aikatavoitetta. :D
Toivottavasti ensi vuonna tulee käytyä enemmän ylittämässä itseä eri juoksutapahtumissa, nämä on ne tämän harrastuksen yksi parhaista jutuista kumminkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti