maanantai 18. heinäkuuta 2022

Lukkari-Jukola

Pitkän odotukseen jälkeen päästiin aitoihin jukolatunnelmiin viikkoa ennen juhannusta, kun edellisen kerran näin oli kolme vuotta sitten. Viime kesänä Napapiiri-Jukola järjestettiin vasta elokuussa, ja 2020 ei Jukolaa järjestetty ollenkaan. Mulle tämä oli jo 13. Jukola, missä olen itse suunnistamassa!

Matkaan lähdin klo 7 aamulla, ja suuntana oli ekana Nokia, missä hyppäsin äitin ja iskän kyytiin siskoni Hillan kanssa. Sieltä lähdettiin klo 9 aikoihin kohti Mynämäkeä.

Matkalla satoi vettä ja niin satoi perilläkin. Matka kisapaikalle tuntui pitkältä, mutta nukkumistelttapaikat löytyi melko näppärästi. Telttapaikat oli pellolla ja korkea heinä kasteli housutkin siinä telttaa pystyttäessä. Onneksi oli kumisaappaat jalassa, koska matkalla kisakeskukseen piti muutama mutakko ylittää. Vietiin reput Rasti-Nokian tuuliteltalle ja mentiin syömään pasta bologneset ennen Venlojen lähtöä. Tunnelma oli kiva sateesta huolimatta.

Mulla oli Rasti-Nokian 1. joukkueen ankkuriosuus juostavana. Joukkueiden kasaus oli aikamoista säätöä, ja itse olin vaan ilmoittanut, että mulle käy kaikki, mutta en ole huippukunnossa ja olen viimeksi suunnistanut viime kesänä Jukolassa. Näillä meriiteillä mut laitettiin sitten 1. joukkueen ankkuriksi :,D

Sade loppui ennen omaa starttia.

Pääsin lähtemään metsään sijalla 274. Suuremmilta virheiltä vältyin, mutta kyllä sinne sekaan muutama pieni sekoilukin mahtui. Tässä linkki Reittihärveliin, minne latasin GPS-reittini. Eniten jäi kuitenkin hampaankoloon se, etten pysynyt muiden vauhdissa mukana. Maalissa 25 sijaa huonommalla sijalla eli 299, mihin joukkue kuitenkin oli ihan tyytyväinen. 

Venlojen jälkeen aika meni nopeasti shoppaillessa, syödessä ja hengaillessa. Väsy tuli jo ennen Jukolan lähtöä (ja haluttiin päästä telttaan nukkumaan kuivana ennen uuden saderintaman tuloa), joten ei jääty katsomaan sitä, vaan painuttiin nukkumaan vähän ennen yhtätoista.

RaNcat valmiina koitokseen 5. kertaa.

Olin unohtanut korvatulpat matkasta, joten unen saaminen oli vaikeaa, telttaan kun kuuluu kaikki ympäristön äänet ja keskustelut niin hyvin. Onneksi pian alkoi kunnon sade ja ympäröivät keskustelut lakkasi, kun ihmiset meni telttoihinsa nukkumaan. Uni tuli hyvin sateen ropinaa kuunnellessa. 

Sain nukkua aamuun asti, sillä mulla oli Jukolassakin ankkuriosuus juostavana, ja oli päivänselvää, että lähtisin aamulla klo 9 ankkurien yhteislähdössä. Ja niin lähti yli 1000 muutakin joukkuetta. Siinä joukossa letkajuoksu oli taattua ja innostuin juoksemaan alun aivan liian kovaa. Noin matkan puolivälissä hyydyin täysin. Venlojen kova 9 km painoi jaloissa ja etenkin ylämäet oli yhtä lyllertämistä, kun tuntui ettei jaloissa ollut enää yhtään paukkuja jäljellä. Lisäksi tein lopussa väsähtäneenä ihan idioottityhmiä virheitä, kun aivotkaan ei enää toimineet kunnolla. Tässä linkki Reittihärveliin. Maalissa olin onnellinen maaliin pääsystä ja joukkueen hyväksytystä suorituksesta, mutta harmitti totaalinen vauhdin hyytyminen. 

28 km juostu Jukolan metsässä.

En ollut juoksuuni tyytyväinen Venloissa enkä Jukolassa. Paska kunto. Tarkemmin asiaa pohdittuani kuitenkin tajusin, että viime kerralla olin super tyytyväinen, koska pääsin juoksemaan enemmän omaa tahtia. Nyt juoksin ehkä molemmissa viesteissä alun liian kovaa liian kovassa sakissa, ja sitten jäi huono fiilis kun lopussa tuli tunne, ettei jaksa yhtään, kun ei pysy millään letkojen kyydissä enää.

Oli miten oli, Jukolan jälkeen on ollut motivaatiota treenata! Juhannus, Provinssi ja muut kesäriennot on vähän syöneet aikaa treenaamiselta, mutta intoa riittää :) Pitkästä aikaa on tunne, että haluan kehittyä ja omistaa enenmmän aikaa treenaamiselle. Katsotaan mihin rahkeet riittää ensi vuonna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti