Nimi: Pinja
Syntymäaika: heinäkuu 1994
Asuinpaikka: Tampere
Opiskelu/työ: farmasian opinnot käynnissä Helsingin yliopistossa
Opiskelu/työ: farmasian opinnot käynnissä Helsingin yliopistossa
Perhe: äiti, iskä ja kaksi siskoa (Minttu ja Hilla) sekä avopuoliso (Jarkko)
Harrastukset: suunnistus, juoksu, hiihto ja mahdolllisimman monipuolinen liikkuminen
Lempiruoka: tykkään melkein kaikesta, mutta sanotaan vaikka itse tehty pizza
Lempijuoma: kylmä vesi
Intohimoni: juoksu (suosikkimatka on puolimaraton)
Paheeni: liika kännykällä ja tietokoneella roikkuminen
Pelkään: käärmeitä, korkeita paikkoja ja kovaa vauhtia, joka ei ole täysin hallinnassa
Toivoisin: eläväni pitkään, onnellisena ja pysyväni terveenä :)
Motto: lagom är bäst
Kuvailisin itseäni ihan tavalliseksi pulliaiseksi, joka on elämänsä varrella oppinut nauttimaan liikunnasta osana arkea. Tästä saan kiittää vanhempiani, jotka halusivat minulle jonkun harrastuksen ja kiikuttivat minut sekä siskoni jonain kauniina päivänä paikallisen urheiluseuran suunnistusharjoituksiin. Minkään muun urheilulajin harjoituksiin minua ei sitten tarvinnutkaan viedä, sillä suunnistus tuntui heti kivalta. Aloitin harrastuksen 7-vuotiaana. Kilpailuissa rupesin käymään suhteellisen aktiivisesti joskus 10-vuotiaana. En kuitenkaan ikinä oikeastaan kilpaillut sijoituksista, vaan nautin luonnosta, juoksun hurmasta sekä siitä kinkkisestä yhtälöstä, joka syntyy, kun yrittää edetä maastossa mahdollisimman joutuisasti ja samalla pysyä tietoisena omasta tarpeellisen täsmällisestä sijainnistaan. :)
Treenaamisen ja treeniohjelman noudattamisen aloitin syksyllä 2011. Olin tuolloin 17-vuotias. Sitä ennenkin olin silloin tällöin yrittänyt innostua treeniohjelman noudattamisesta, mutta ei siitä tullut mitään vielä silloin, kun koko homma tuntui suurimmaksi osaksi ihan pakkopullalta. Hiljalleen kiinnostuin kehittämään itseäni tavoitteellisesti ja aloin keskittyä suunnistuksen harrastelun ohella juoksemiseen. Ensimmäisen 10 km juoksun juoksin kevään 2012 Ideapark-juoksussa. Tuolloin tavoitteenani oli aloittelijana päästä alle tuntiin ja sainkin pinnistettyä siskoni kanssa yhdessä ajaksi 57 min 43 s.
2013 kesällä siskoni keksi, että voisimme lähteä Pirkan Hölkkään juoksemaan 33 km matkan. Tuolloin en ollut ikinä juossut yli 10 km matkoja, mutta innostuin kuitenkin lähtemään kokeilemaan. Muistan ajatelleeni, että ei se nyt kovin vaikeaa voi olla, jos rennosti vain hölköttelee. Vaikeaahan se kuitenkin oli, mutta maaliin selvittiin. :D Tästä sain kuitenkin kipinän alkaa treenaamaan pidempiäkin matkoja, ja seuraavana kesänä juoksinkin jo ensimmäiset puolimaratonini varsin kelpoon aikaan (ennätys 1 h 44 min). Innostuinkin sitten suunnistuksen ohella juoksemaan puolimaratoneja sekä asvaltilla että poluilla, sekä hieman puolimaratonia pidempiäkin matkoja hienoissa polkujuoksutapahtumissa. Käytin ison osan vapaa-ajastani treenaamiseen, sen suunnitteluun ja siitä intoiluun.
Treenaaminen jäi vuoden 2015 jälkeen tauolle, kun päätin keskittyä enemmän kouluun ja muihin juttuihin. Vaikka en aivan kokonaan jättänytkään liikuntaa pois päivistäni, unohdin kaikki tavoitteeni enkä osallistunut pariin vuoteen mihinkään kisoihin. Olin kadottanut suurimman kipinän, joka minulla oli ollut.
Kuitenkin vuonna 2018 kadoksissa ollut kipinä löytyi uudelleen ja kahden epäaktiivisemman vuoden jälkeen oli mahtavaa palata säännöllisemmän treenaamisen pariin. 2019 kesällä juoksin elämäni ensimmäisen maratonin tunturissa. Aikaa tärkeämpää oli uusi hieno elämys ja itseni ylittäminen. Vielä 2022 olen kaukana enstisestä vuoden 2015 "huippukunnostani", mutta tavoitteena on vielä jonain päivänä pystyä rikkomaan noita vanhojakin ennätyksiä. Haluan treenata, koska haluan kehittyä ja nautin suuresti itseni haastamisesta. Lisäksi juoksusta saan hurjasti energiaa arkeen, sekä hienoista juoksutapahtumista huikeita elämyksiä. Rennoin mielin kohti uusia haasteita!
Treenaaminen jäi vuoden 2015 jälkeen tauolle, kun päätin keskittyä enemmän kouluun ja muihin juttuihin. Vaikka en aivan kokonaan jättänytkään liikuntaa pois päivistäni, unohdin kaikki tavoitteeni enkä osallistunut pariin vuoteen mihinkään kisoihin. Olin kadottanut suurimman kipinän, joka minulla oli ollut.
Kuitenkin vuonna 2018 kadoksissa ollut kipinä löytyi uudelleen ja kahden epäaktiivisemman vuoden jälkeen oli mahtavaa palata säännöllisemmän treenaamisen pariin. 2019 kesällä juoksin elämäni ensimmäisen maratonin tunturissa. Aikaa tärkeämpää oli uusi hieno elämys ja itseni ylittäminen. Vielä 2022 olen kaukana enstisestä vuoden 2015 "huippukunnostani", mutta tavoitteena on vielä jonain päivänä pystyä rikkomaan noita vanhojakin ennätyksiä. Haluan treenata, koska haluan kehittyä ja nautin suuresti itseni haastamisesta. Lisäksi juoksusta saan hurjasti energiaa arkeen, sekä hienoista juoksutapahtumista huikeita elämyksiä. Rennoin mielin kohti uusia haasteita!
Sivua päivitetty viimeksi 2.8.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti